Madam, do you work for the government?

kodinkonekaupan poika kysäisi noin, kun annoin käyntikorttini yhteystietojani varten. Häkellyin ja haahuilin typerän "in a way, yes" -tyyppisen vastauksen. Käyntikortissani kun lukee työnantajan nimen lisäksi Consulate of Finland, mikä nyt on hiukan joustavasti sanottu. - Intia on kuitenkin maa, jossa valtiosidonnaisuus ja ministeriölinkki varsinkiin suurlähetystön onarvostettua. Olen oppimassa ,että tuota linkkiä kannataa käyttää: sillä saa ovia auki, ehkäpä alkoholiakin hankittua helpommin kuin keskimäärin ja jos ego ei ole jengoillaan, niin arvovaltaakin voi kuvitella saavansa. Olen kuullut itseäni tituleerattavan milloin konsuliksi, milloin "representative of the Finnish governmentiksi" - madamehan olen nyt jo ihan täyspäiväisesti.
- Täällä saa siis kulkea monta hattua päässään, ja kameleonttina olo on hetkittäin uuvuttavaa. Tuntuu, että pitäisi revetä niin moneen ja osata niin paljon. Ja vaikka tiesin, että yksinäisyys pitää osata kohdata, hetkittäin se vyöryy päälle aika hurjana. - Siksi tänään tuntui niin hyvältä, kun ensimmäinen chennailainen ystävätär, hurmaavan boheemi taidegallerian pitäjä Sarla, soitti ja pyysi mukaansa shoppaamaan. Toinen meistä intialainen parsidaami, toinen suomalainen valtiovallan edustaja - kaksi naista ihailemassa kunnon keräilijän tavoin milloin alusvaateosaston hepeniä, milloin hypistelemässä patoja ja kattiloita. Tulin hyvillä mielin kotiin - intialainen elämäni alkaa saada nimiä ja kasvoja rakennusaineikseen.