Rahan arvon joutuu täällä määrittelemään uudestaan - tulee ihan uusia indeksejä ja vertailuparametrejä. Lasillinen intialaista chardonnayta viiden tähden hotellissa anniskeltuna maksaa yli 8 euroa - samalla rahalla saa kaksi hyvätasoista pedikyyriä. Lifestyle -kaupassa muovinen lattialla seisova pyykkiteline (joita Anttilasta saa perusversiona alle kympille) maksaa yli 50 euroa - saman verran maksaa piian palkka kuukaudessa! Eilen siivosin toimiston kaappeja ja löysin valtaisan määrän vanhoja sanomalehtiä ja vanhoja työpapereita: pihan vartijamies vei ne trokarille ja saimme niistä toimiston käteiskassaan 2,5 euroa. Minun puolestani vartija olisi voinut pitää rahat mutta kollegan mielestä ne kuuluvat firmalle...
Viiden tähden hotellissa neljän hengen buffeet (ilman alkoholia) on tosiaan sama kustannus kuin paikallisen ihmisen piikapalvelut valkoiselle ihmiselle. - Taitaa olla oppimista, ennen kuin osaan suhtautua tähän. Tunnen lähestulkoon syyllisyyttä kun heitän kotitaloni roskankeräyspisteeseen (= pieni likainen ämpäri) ison pahvilaatikon toisensa jälkeen: ostan silmääräpäyttämättä pesukoneen, uunin, lieden, höyrykeittimen, silitysraudan. Vartijapariskunta ryntää kadulle myymään pahvit - good for them. - Yritän selittää itselleni, että ehkä täällä oloni tuo työllisyyttä muutamalle tamilille - näille uskomattoman ystävällisille, kauniisti hymyileville ja palvelualttiille ihmisille.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti