Holy Cow - henkilökunnasta....

Delhin matkalla ostin lentokentältä luettavaksi best selleriksi mainostetun Holy Cow -kirjan, jossa Intiaan rakkauden perässä muuttanut aussinainen kertoo hilpeästi ja mukaansa tempaavasti omaan tarinansa Intian kanssa. Pystyn hyvin asettumaan hänen kokemuksiinsa ja löysin sieltä kohdan, joka heti osui ja upposi. Minulla ei ole vielä kotiini pesiytyneestä pölystä huolimatta siivoojaa - kiire muka estänyt hankinnan, mutta jo tilapäisen autonkuljettajan kanssa olen syyllistynyt kirjan mukaan perusvirheisiin=). Kirjassa aussinainen saa intialaiselta naapurinrouvalta läksytystä siitä, että tämä sanoo aivan liian usein henkilökunnalleen "please" ja "thank you" - jos henkilökunnalle on liian ystävällinen ja joustava, he menettävät kunnioituksensa ja alkavat vedättää. Minä olen autonkuljettajalleni jo antanut liikaa löysiä: vaikkakin hän on tavattoman fiksu ja palvelualtis, niin äskenkin hän jo kysyi minut kotiovelle jättäessään, että tarvitteko apua laukun kanssa - eikä lähtenyt sitä automaattisesti kantamaan. Sitä saa mitä tilaa: itsepähän olen moneen otteeseen sanonut ettei tarvitse nousta avaamaan auton ovea tai kantaa laukkua... Mikä meissä yliemansipoituneissa suomalaisnaisissa on vikana kun ei osaa ottaa palvelua vastaan? Toivon oppineeni läksyni ja kun siivooja astuu remmiin, aion olla vaativa siirtomaa-madame joka narisee välittömästi kehnosta jäljestä! Tosin hiukan hirvittää kun vuokraemäntäni maalaili kauhukuvaa että joudun ainakin kaksi viikkoa kouluttamaan ja vahtimaan uutta piikaa. - Senkin olen huomannut, että täällä taidetaan vaivihkaa vähän sääliä aikuista naista, joka "joutuu" olemaan kokopäiväisesti töissä, ei ole raukkaparalla elättäjää. Kunniallisella naisella olisi varmaan aikaa ojentaa henkilökuntaa....

Oli miten oli, piika on pian pestattava, sillä intialainen pöly tottavie leviää vauhdilla ja peittää tienoon. Siivousvälineet ovat oma lukunsa, sillä imuria ei käytetä koska kosteassa ilmastossa se ei kuulemma oikein aja asiaansa vaan täällä yhä lakaistaan. Luudankin noita jo osti: lystikkään suipon harjassellaisen. Suomesta toin hyvin valistettuna lajitelman lyömättömiä sinipiikoja, sillä täällä harrastetaan vain lankamoppeja joiden puhtaanapito on haasteensa sekin. - Olen usein sanonut, että minulla on siivoojan sielu: sääliksi käy piikaparkaa joka joutuu ylettymään minun siivousstandardeihini. Mutta varmaan Intia opettaa siinäkin: huomennakin voi mopata jollei tänään ehdi!