Epätieteellinen teoria sokerista ja alkoholista

Kuten laajasti olen jo kertonut, minulle valkeni vasta elokuisella pre-visitillä että kotivaltiossani Tamil Nadussa ei myydä alkoholia noin vain - pitää tietää mistä kysyy eikä tämäkään hankintakeino oli mitenkään takuuvarma. Intiassa vaikuttaa olevan melkoinen hurskastelumeininki alkoholin suhteen. Varmasti maan suhteellisen isolla muslimiväestöllä (10 prosenttia eli noin 130 miljoonaa muslimia) on varmasti osansa lainsäädäntöön, kuten myös hindulaisella maailmankatsomuksella. Silti Intiassa juodaan paljon ja liiallinen alkoholinkäyttö on kuulemma kansanterveydellinen uhka. Kaupungilla näkee kylttejä "Wine Shop", mutta kuulemma kaltaiseni madamen ei pidä pistää nokkaansa niihin sillä niissä myydään vain tenua ja halpaa viskiä. Viinistä todellakaan ei ole kyse. Lähikaupassa hokasin hyllyltä australialaisen chardonnayn ja ajattelin, että kenties Spencers -market on edelläkävijä ja myykin viiniä: lähempi etiketin tarkastelu tuotti pettymyksen: de-alcoholized Australian white wine. Suorastaan brutaalia, en halua edes tietää millainen prosessi on takana...

Pitkän aasinsillan kautta sokeriteoriaani: Intiassa laitetaan sokeria ihan joka paikkaan. Tee ja kahvi jopa keitetään usein sokerin kanssa. Ihaniin tuorehedelmämehuihin lisätään rutkasti sokeria. Joka kulmassa olevat kakkukaupat notkuvat chocolate brownieseja, truffle chocolate ja triple chocolate -kakkuja. Suklaata on kaupoissa lähes Suomen malliin. Lauantain retki paremman kaupunginosan ranskalaisleipomoon opetti, että kaikkeen leipään on lisätty sokeria. Jopa puolitumma Swedish dark bread sisälsi sokeria. Kommentoin myyjälle sokerin lisäämistä ja kysyin, onko heillä sokeritonta leipää. Iloisesti hymyilevä poika totesi kun tavasin tuoteselostetta, että "madam, it is only a spelling mistake"....

Olen tullut siihen juhlalliseen johtopäätökseen viikon Intiassa oleskelun sekä aiemman viikon mittaisen Dubain -matkani (sama alkoholipolitiikka), että kun ihmiset eivät saa laillisesti ja helposti saada mielihyvää alkoholista, he ahtavat itsensä täyteen sokeria kakkuina sun muina. Endorfiinit tarvitsee jostakin saada. Mene ja tiedä onko suomalainen meininkikään hyvä; että ahdamme itseemme molempia=)

Ainakin pikainen tarkastelu vahvistaa, että intialaisilla on melkoinen ylipaino-ongelma. Naiset kuulemma (ja näemmä) lihovat ripeästi avioitumisen jälkeen ja miehillä ylipaino tulee ehkä hiukan myöhemmin. Täällä ei luontaista arkiliikkumista tapahdu: vietetään valtavasti aikaa liikenteessä ja ulkona on liian kuuma ulkoliikuntaan. Lisäksi täällä ilmeisesti vain varattomat kävelevät - ja yksi outo madame kulkee Besant Nagarin asutusalueella ja kantaa kauppakassejaan. Yhtälö, joka ei mene rikshakuskien kaaliin, sillä jokainen heistä (ja heitä on!) pysähtyy ja tarjoaa kyytiä. Kävelevä ulkomaalainen taitaa olla kummajainen!