Sielu tulee perässä...

Maananaiaamuna kello soi pimeässä Helsingissä neljän aikaan. Väännyin lentokentälle ja jouduin välittömästi Lufthansan antipaattisen virkailijan hampaisiin: ylipainoa - laukuista oli nyt kyse.... Kun tilanteesta seurannut rumba oli viimein ohi, tiesin lentäneeni Lufthansalla Intiaan tasan kaksi kertaa: ensimmäisen ja viimeisen. Niuhotuksen lisäksi reissaamiseen tärväytyi koko päivä ja osa yötäkin: Frankfurtin kentän lumimyräkkä viivästytti lähtöä ja olin lopulta kotona Chennaissa kahdelta seuraavana yönä. Matkalla tietenkin hävisin 3,5 tuntia.

Vaikka matkaan tärväytyi aikaa, lopputulemana oli jakomielinen fiilis. Varpaani ihastuivat kun pääsivät sukista ja saappaista eroon sujauttaessani loppiaisaamuna ne kultaisiin kolkattalaissandaaleihin. Sääret ällistelivät lempeää 25 asteen lämpöä vapautettuani ne kahden viikon 70 denierin piinasta. Mutta mielessä myllersi: mietin yöllä Chennain kotia kohti mennessäni, olenko menossa kotiin. Helsingissä tuntui nyt korostetusti irtolaiselta: sitä korosti sekin että kävin ihanien Askartien naapureideni joukkokahveilla ja näin oman kotini ikkunoissa valot...

Lentokone on jotenkin armoton vehje: se tuo ihmisen liian nopeasti "toiselle planeetalle" ja sielu tuppaa jäämään norkoilemaan jonnekin välille. Ehkäpä huomenna olen jo enemmän kotona täällä. Toivon niin. - Melkein päätin etten mene vähään aikaan Suomeen: kotiutuminen ja sopeutuminen tänne häiriintyy kun nytkin kävin kahteen kertaan varsin lyhyellä aikavälillä.

Odotan innolla ystäviä ja perhettä luokseni: maaliskuun alussa tulee Maarit. Huhtikuun alussa tulee poikani Erno. Toukokuussa toivottavasti Laura ja Ilkka. Odotan että pääsen jakamaan omaa Intiaani heidän kanssaan ja toisaalta myös katsomaan Intiaa heidän silmillään. -

Nyt painelen pehkuihin ja lasken saavani ruhtinaalliset seitsemän tunnin unet ennen kuin naapurin koira taas aloittaa. Sitä ei ollut kukaan Suomen -matkani aikana valitettavasti listinyt - tänä aamuna se kajautti demonisen ulinansa kello kuudelta. Mutta sen kanssa on elettävä - vuokraemäntäni suositteli joogaa ja hengitysharjoituksia jotta pääsisin tilaan etten noteeraisi rakin ulvontaa. - Joogaan kyllä haluan perehtyä mutta en jaksa uskoa vaikutuksen olevan noin massiivinen....