"Päiväkahvit" ja "pubikulttuuri"

Seuraan ällistellen ja tuohtuneenakin Intian mediassa vellovaa keskustelua "pubikulttuurista". Kuohunnan aihetti Mangaloren kaupungin episodi, jossa äärihindut (miehet) iskivät paikalliseen pubiin ja yrittivät raastaa sieltä ulos säädyttömästi pukeutuneet intialaisnaiset jotka hindujen mukaan "tanssivat ja käyttivät huumeita". Iskun tekijät joutuvat oikeuden eteen mutta tapahtuma on synnyttänyt laajan arvokeskustelun.

Termi "pubikulttuuri" on keskeinen ja sille haetaan tulkintaa. Erään artikkelin mukaan sanan taakse kätkeytyy merkitys, joka tarkoittaa sitä että naiset käyvät anniskelupaikoissa juomassa, tanssimassa ja seurustelemassa tuntemattomien miesten kanssa. Väistämättä tulee mieleen ikiaikainen suomalainen piiloilmaisu "päiväkahvit" joka aikanaan vakiintui sanomalehtien treffipalstoille eufemismina seksiseuran haulle. - Tuntuu käsittämättömältä, että 2000-luvulla Intian kaltaisessa monikulttuurisessa ja monessa mielessä tilaa antavassa yhteiskunnassa naisen julkinen vapautuminen on yhä näin vaikea asia. Intian naisasianaiset ja tasa-arvoasian ministeri tietenkin ilmaiset pöyristyksensä mutta vain yhden osavaltion pääministeri on toistaiseksi rohjennut tuomita Mangaloren pubi-välikohtauksen. Perinteet istuvat lujassa - Intia on yhä miesten temmellyskenttä ja miehen sana on laki. Pubista naisia ulos raahanneet "extremehindut" totesivat tyynesti tehneensä vain sen, mitä kuka tahansa veli olisi tehnyt oman sisarensa kohdalla! - Länsimaisia naisia ei vähäisen kokemukseni mukaan pidetä pubeissa tai klubeissa kummajaisena - mehän nyt joka tapauksessa edustamme länsimaista dekadenssia! Rappeutuneisuutta, jossa kuitenkin on monen intialaisen miehen mielestä jotain hyvin houkuttelevaakin...

Pitää kuitenkin muistaa, että Intialla on tässäkin suhteessa monet kasvot. Suurissa kaupungeissa (Delhi, Mumbai, Chennai, Hyderabad, Kolkata) on paljon kosmopoliittisempi meno kuin pienemmissä kaupungeissa - syvästä maaseudusta puhumattakaan. Chennai on suurista kaupungeista ehkä kaikkein konservatiivisin kun taas Mumbai on hyvin länsimainen. Chennaista ei tarvitse mennä kuin tunnin matka maalle niin ollaan kylissä joissa eletään vielä täysin eri todellisuudessa: maaseudun lukutaidottomat köyhät elävät täysin heimorituaaleissaan, joihin kuuluu mitä pöyristyttävimpiä menoja. Uhreina juuri naiset - tai tytöt joita isät naittavat 12-13 vuotiaina, tytöt, joita valellaan kerosiinilla ja poltetaan hengiltä jos he edes juttelevat pojan kanssa.

Luen tuoretta intialaista romaania, josta käy hyvin ilmi, että yhä vielä nuoret koulutetut naiset elävät hyvin tiukoissa raameissa. Vaikka oma perhe olisikin joustava ja sallisi tytön käyttää länsimaisia vaatteita, farkkuja ja tiukkoja toppeja, avioliitto voi muuttaa kaiken. Naimisiin mentyään tyttö on miehensä perheen "omaisuutta" ja anoppi voi painostaa perinteisiin vedoten miniää pukeutumaan sariin arkisinkin. Intiassa vanhempia totellaan yhä hyvin tiukasti ja heidän uskotaan maailmaa - tai elämää - enemmän nähneinä kuitenkin tietävän paremmin mikä nuorille on parasta. Media ja vauhdilla vyöryvä länsimaisuus aiheuttaa kovan ristipaineen ja voi veikata, että intialainen arvomaailma kokee melkoisia järistyksiä. - Kunpa vain naiset eivät aina olisi uhreja....

Tänä iltana uhmaan hindulaisten sielunrauhaa ja suunnistan toisen suomalaisen daamin kanssa pubiin....