Terveydestä. sairaudesta ja talvesta

Päivisin mittari on 25 Celsiuksen huiteilla ja illalla viilenee lähemmäksi kahtakymmentä. Eteläintialainen talvi. Suomalaista huvittaa kun lehdissä varoitellaan vilustumasta kylmän ilman saavuttua. Poliklinikat ja sairaalat ovat tungoksessa kun talviflunssan ja vilustumisten riivaamat ihmiset rynnivät hakemaan apua. Lapsille puetaan pipot päähän - mutta silti he ovat avojaloin! - Palasin Suomesta aamuyön lennolla ja kotimatkalla näin yössä ahkeroivia asvalttimiehiä joilla myös oli pipo korvilla. - Kylmyytensä kullakin... Tämä ilmanala kun kestäisi: se on todella miellyttävä ja lempeä. Minut on peloteltu henkihieveriin Chennain keväällä: huhti-toukokuussa elohopea voi yltää 45 asteeseen. En taida edes haluta kuvitella etukäteen millaista täällä silloin on.

Intialaiset eivät ole vain talviflunssan riivaamia. Heillä on ihan geneettinen taipumus sydän- ja verisuoniin ja rahakkaamman kansanosan vitsaus alkavat olla elintapasairaudet. Istuva elämäntyyli, runsaat rasvaiset ateriat ja hurja makeansyönti rapauttavat kansanterveyttä. Vaikuttaa, että koulutettujenkin intialaisten ravitsemustietämys on käsittämättömän olematonta tai täysin tuulesta temmattua - väittipä nuori kollegani taannoin siirtyneensä oluesta rommiin koska "on kuulemma tieteellisesti todistettu rommin polttavan kaloreita"...

Intian keskushallintokin on huolestunut kansalaisten sekä fyysisestä että henkisestä hyvinvoinnista ja päivän lehti kertoikin hallituksen suunnittelevan joogaa pakolliseksi eri kouluasteille. Jo aiemmin luin, että Chennain poliisit on pistetty joogaamaan, koska heidän kuntonsa on täysin rapautunut ja kolme neljästä poliisista on reippaasti ylipainoisia ja sama määrä vetää norttia. - Jooga on vanha intialainen hyvin holistinen keino huolehtia ruumiin ja sielun tasapainosta ja hyvinvoinnista, mutta sen harrastaminen ei suinkaan ole niin yleistä kuin olin luullut. Lännessähän jooga on valtavan suosittua, mutta siellä se tuntuu paikoin olevan yksi vaihtoehtoinen ryhmäliikunta aerobicille, spinningille, stepille tai circuit trainingille.

Intiassa hartaat hindut yhdistävät fyysiseen jooganharjoittamiseen myös hengellisen, spirituaalisen tason eli meditaation ja rukouksen. Kasvisravinto on ainoa oikea eikä alkoholi tai kahvi kuulu elämäntapoihin. - Eräs täällä asunut suomalaisdaami kertoi oman joogaopettajansa edellyttäneen oppilaidensa menevän iltayhdeksältä nukkumaan ja nousemaan kello neljältä. Länsimaiset oppilaat kuulemma varsin joustavasti oppivat hiukan värittämään hänelle totuutta... Itse olen nyt innoissani aloittamaan joogaharrastuksen, sillä intialainen ystäväni on löytänyt minulle opettajan joka tulisi aamuisin kotiini. Aika ylellistä, sillä autonkuljettajastani täysin riippuvaisena en oikein repeä kello kuudeksi minnekään!

Intialaisten terveyttä rapauttaa myös tupakointi. Siitä huolimatta, että tupakointi julkisilla paikoilla kiellettiin viime vuoden lopussa, tupakointi on yleistä. Intiassa luvut ovat aina hurjia mutta silti ällistyin uutista: vuosittain miljoona intialaista menehtyy tupakoinnin seurauksiin, puolet heistä syöpään! Alkoholin käyttö lisääntyy länsimaisen elämäntyylin leviämisen ja osittaisen ihannoinkin vuoksi vauhdilla: alkoholia aletaan nykyisin maistella jo varhaisteininä kun aiemmin aloitusikä oli lähempänä 30 ikävuotta.- Intialaisista yli 80 prosenttia on hinduja, mikä on enemmän elämäntapa, maailmankatsomus kuin puhdas uskonto. Hindulaisuuteen kuuluu puhdas, vaatimaton ja nautintoaineista ja päihteistä vapaa elämäntyyli ja ravinto, mutta maallistuminen (länsimaistuminen) tekee myyräntyötään: drinksut maistuvat eritoten nuorelle polvelle reippaasti ja jopa naiset ovat ryhtyneet tähän kansakunnan moraalia rapauttavaan harrastukseen (vapaa sitaatti Tamil Nadun 83-vuotiaan pääministerin lausunnosta kun hän viime vuoden lopulla kaavaili "kuivattavansa" koko osavaltion). - Intian liikenneonnettomuuksista 40 prosenttia on rattijuoppojen tekosia. Minuakin varoitettiin heti alussa moporikshan ottamisesta varsinkaan iltaisin: rikshakuskit ovat ilta- ja yöaikaan pääsääntöisesti melkoisessa känässä. Halpa kotimainen viski taitaa olla heidän lohtunsa. Sama on monen kerrostalon pakollisen yövartijan vitsaus: vartijat koisivat parkkeerattujen autojen välissä kännistä untaan - ei heistä taida olla tosi paikan tullen murtoja estämään.

Saapas nähdä koska täällä aletaan raportoida kotirouvista jotka tissuttelisivat valkoviinillä... Viini on vielä suuri harvinaisuus: tosin muoti leviää vauhdilla ja lehdissä opastetaan viininmaistelun saloihin ja miehille mainostetaan viinietiketin tuntemusta myös oivallisena valttikorttina naisen valloituksessa. - Oma kokemukseni on parempienkin hotelliravintoloiden viiniosaamisesta varsin lohduton: tarjoilijat erottavat valko- ja punaviinin mutta jo valkoviinin kuivuuden varmistaminen menee yli. Saatikka rypälelajikkeidein kysely: vastaus on on yleensä selkeä "madam, this is RED wine". - No eipä sillä, eihän tänne olla snobbailemaan tultu: itse jään välittömästi kiinni heikosta paikallisten ruokalajien ja mausteiden tuntemuksesta!

Edessä on viikonloppu: nautin Bengalinlahden talvesta ja taidan painua viimeistään sunnuntaina poolille hyvän kirjan kanssa....