Kiinalainen uusi vuosi Thaimaassa

Kapealla kujalla gongi soi ja pauhaa. Pauhina sen kuin yltyy, punahousuisia miehiä kiipeää toistensa hartioille ja ällistyttävän korkea ihmistorni syntyy korviahuumaavan metelin säestämänä. Pitkät lohikäärmeet kiemurtelevat nauhoina kujalla ja nostavat naamioitua päätään. - On hämärä linnunmaidon leppeä iltayö ja seison pienellä kujalla todistamassa kuinka Bangkokin kiinalaiset juhlistavat uutta vuottaan. Ilmeisesti kaikkialla maailmassa uutta tervehditään melulla ja paukkeelle: asuuko meissä rotuun katsomatta joku ylimuistoinen uskomus että pahan voisi karkottaa metelöimällä? Mene ja tiedä: toivon että kiinalaisten lehmänvuonna maailma ei ainakaan menisi enää hullumpaan suuntaan!

Kotoani Chennaista on vajaan kolmen tunnin lento Bangkokiin. Paljosta matkustelusta huolimatta Thaimaa oli minulle uusi kokemus: Thai Airways laskeutui keskiviikkoaamuna varhain Bagkokin kentälle ja taksimatkalla kurkin aamuhämärässä ulos ja tein vertailua Intiaan. Vain kolme tuntia ja tunsin jälleen kerran tulleeni uudelle planeetalle. - Ihastuin Thaimaaseen jo ensimmäisenä päivänä. Kaikkialla on Intian jälkeen niin puhdasta ja modernia ja ihmisillä on tutun länsimaiset vaatteet. Carrefourit, Tescot, Starbucksit ja Macit vilkuttavat tuttuja logojaan. Naisilla on lyhyissä stailatuissa hiuksissaan trendiaurinkolasit päälaelle nostettuina - ei jasmiininkukkaterttuja pitkissä leteissä. Naisilla on kapeat hameet ja korot ja minä keksin ensimmäisenä iltana pukeutua intialaiseen salwar kamez -asuun (tunikaan ja väljiin housuihin) ja tunsin olevani väärässä paikassa! - Kaupungilla on viinibaareja ja pubeja ja ruoan kanssa voi tilata olutta ihan missä vain. Sian- ja naudanlihaa myydään ja tarjoillaan joka ravintolassa ja kadunvarren kojussa.

Vajaa viisi kuukautta Intiassa on jättänyt minuun ällistyttävän paljon jälkiä. Kuljen Bangkokissa kuin liisa ihmemaassa ja ihmettelen kuinka Bangkok ja Helsinki ovat toisiaan paljon lähempänä vaikka Intia kaikkine ihmeineen on fyysisesti Suomea lähempänä. Huomaan ihmetteleväni vapaata alkoholinmyyntiä ja naisten paljastettuja sääriä. Yhtälailla vessojen ja katujen siisteys ihastuttaa: tässä miljoonakaupungissa osataan ja halutaan pitää puhtautta yllä. - Olen monelle kysyjälle vastannut viihtyväni Intiassa ja sopeutumisen olevan hyvässä vauhdissa - tämä viiden päivän Thaimaan -matka osoittaa minulle että sopeutumisen tie on vielä pitkä. Huomenna laskeudun Chennain kentälle: liikenne varmaan on vapaapäivän vuoksi hiljaisempi kuin tavallisena maanantaina, mutta odotan jännityksellä kuinka kriittisin silmin katson rähjäisiä kadunvarsia, roskakasoja tonkivia kapisia vuohia tai lentokentällä norkoilevia avojalkaisia riippuviiksisiä tyhjäntoimittajaheppuja. - Onneksi Chennaissa on jo paljon mukavia ihmisiä ja heidän myötään tapahtumia ja menoja jotka yksi kerrallaan rakentavat minulle omaa Silva in India - identiteettiä. - Johan minä kirjoitin Facebookin statukseenkin, että huomenna olen menossa kotiin Intiaan.... Mutta Thaimaaseen palaan varmasti: tämän päivän golfkierros kaikkine ryssimisineen muistutti golfaamisen hienoudesta ja thairuoka jätti kutkuttavia makuja muistuttamaan hienoudestaan.