Kenen luvalla se nainen vie mun lehdet....

ja mistä hemmetistä kaivan sähkömiehen? Tekstasin vuokraemännälle että boileri on pimeänä ja olen tässä jo monta viikkoa ollut ilman lämmintä vettä. Hän tekstasi ,että soita sähkömiehelle. Mistä tana-keleestä minä hankin jonkun tamilisähkömiehen numeron?

Tänään taisin nousta väärällä jalalla. Laahustin alakertaan ja kahvinkeitosta tuli niin hiki että olisi pitänyt mennä takaisin suihkuun. Aloin etsiskellä viikonlopun lehtiä sekä Bangkokista tuomaani lehteä jossa oli mielenkiintoinen artikkeli Intian ja Thaimaan suhteista. Piianpiru oli hävittänyt lehteni ja siitä lähti aamun toinen herne nenään. Painelin ovesta ulos kärtttyisenä kun ampiainen ja pauhasin kuskille että piianpiru on hukannut lehdet ja käskin soittaa sille - vanhoja työkavereita kun ovat jo aiemman suomalaisen isännän ajoilta. - Töissä ketutus jatkui: netti tökki eikä kaipaamiani asiakirjoja löytynyt dokumentinhallinnasta. Yritin soittaa Suomeen lankapuhelimesta joka toisti vakiovirttään " all the lines in this connection are busy". Kännyllä pääsin läpi mutta vaihde hoki typeriä mantrojaan kuinka NN ei nyt vastaa. Eipä niin, minähän huvikseni täällä roikun linjoilla intialaisesta kännykästä. Kaiken maailman intialaiset soittivat ja vinkuivat edes parin minuutin paltsua just tänään. Olin tiukkana enkä joustanut: tekemistä on muutenkin kun lauantaina on toimiston muutto ja ensi viikon lopulla saamme kylään itsensä Tarja Halosen ja tohtori Arajärven.

- Illansuussa painelin yhä kärttyisenä kuntosalille jossa hindipoppi pauhasi täysillä ja naisten pukuhuoneessa lasolikoipallot löyhkäsivät. Pudotin tietenkin treenivaatteeni mustien hiuksien peittämälle lattialle ja v-sanat sinkoilivat! Matkalla olin yrittänyt varata puhelimitse pöytää perjantai-illan Finn-Fridaylle mutta ääliö myyntihemmo jankutti puhelimessa että yli 10 hengen seurueelle pitää tilata yksi sama ruoka. Pöytä jäi tilaamatta. Olin aikeissa lähteä hakemaan tilaamaani sohvapöytää mutta sekin paikka oli juuri menossa kiinni. Päätin edes palauttaa viallisen silkkisen päiväpeitteen mutta sekin liike oli juuri mennyt kiinni. Sentään onnistuin Vodafonen toimistossa sumplimaan toimiston osoitteenmuutoksen: ystävällinen poika suostui noteeraamaan hienon logopaperille printtaamani ja leimalla komistamani kirjeen vaikka Intiassa osoitteenmuutos pitää tehdä jälkikäteen. Syy on se, että 72 h sisällä muuttoilmoituksesta operaattori lähettää jonkun hemmon tekemään "domicile verificationin" eli joku tonttu tulee katsomaan että olemme siellä missä on ilmoitettu. En onnistunut saamaan haraviini mitä ketun väliä sillä on onko siellä ketään jos laskut maksetaan....

Kurjuuuttani kumuloi vielä viime viikolla ostettu lukulamppu johon ei tule valoa. Intialaiset hehkulamput tosin ovat typeriä: niissä on ihmeelliset ulokkeet joiden vuoksi lamppua ei koskaan saa ihan jengoilleen. Vihdoin löydetty päiväpeitto oli tosiaan susi: vuoriosa pienempi kuin päällyskangas ja lopputulos mystisen kupruileva.

Kotiintulo loivensi päivän v*****tusta: piika oli jostain palauttanut lehdet (ehkä hän oli aikonut myydä ne jätepaperiksi, tosin muutamasta lehdestä ei montaa rupiaa saa...) ja tehnyt lisäksi herkullisen illallisen valmiiksi. Autonkuljettaja lupasi hommata lauantaiksi sähkömiehen joten lämmintä vettäkin varmaan tulee ennen pitkää.

Kohta painun pehkuihin: naapurin koira on ollut yllättävän hiljaa tämän illan - ehkä saan vaivatta unen päästä kiinni. Toivon että uni tuo lempeyttä ja pitkämielisyyttä muassaan: tämä kaikki on osa minun intialaisen elämäni käsikirjoitusta. Ehkä minun läksyni täällä on oppia kärsivällisyyttä ja oppia sietämään erilaisuutta.