The Hindu -lehti kirjoitti muutama viikko sitten koululaisten englanninkielen kehnosta kirjallisesta hallinnasta. Artikkelista kävi ilmi, että opettajat ovat alkaneet joustaa kirjallisen englannin osalta, koska ilmeisesti ääntämisasu on alkanut vaikuttaa kirjalliseen ilmaisuun. Lehdessä kyllä teilattiin ajatus sallia moinen; "quality" ei saa olla "kvality", "lovely" ei saa olla "lovly" jne. Kaupungilla näkee kylteissä jos jonkinmoista kirjoitelmaa: kauneushoitolan nimi on "Lovly Lady Parlour" ja matkatoimisto mainostaa "Top Vaccations".
Muutenkin Intian englannissa on paljon omia termejään, joita helpoimmin nappaa lehdistä ja myös ihmisten puheista. Jos vuokra nousee, niin "rent is hiking". Laajakaistan asentajat soittivat tiedustellakseen kotona olemista: "Sir, are you at the property now?" On tosiaan jännää, että puhelimessa kaikkia puhutellaan "sir" sukupuolesta huolimatta. Kerran tokaisin, että olen kyllä madame, mutta ei se mennyt jakeluun! Ensimmäisellä Intian sisäisellä lennolla ruoan tullessa lentoemäntä kysyi: "vegetarian or non-vegetarian meal?" - Hetken kelasin, että jos haluan lihaa niin pitää hokata vastata non-vegetarian. Täällä veget ovat enemmistö - siitä meille outo kysymyksen asettelu.
Autonkuljettajani puhuu auttavasti englantia. Hän kuulemma ymmärtää sitä varsin hyvin, mutta puhe takkuaa. Ensin mietin siitä tulevan ongelmia mutta nyt näen sen etuna: eipähän yritä kälättää niitä näitä ja madame saa lukea autossa rauhassa tai ajatella sinisiä ajatuksia.
Nyt painelen nukkumaan: päivä alkoi tuttuun tapaan 5:45 ja klo 9 lähdin tutustumaan 45 km päässä olevaan Ideal Beachiin joka on Chennain ulkomaalaisten keidas. 200 rupiaa (n 3 euroa) antaa pääsyn beachille, poolille ja aurinkotuoleille ja poolibaariin (non-alcolic). Paikka on täkäläisittäin tosi siisti ja jopa hiukan ylellinen, somannäköisiä bungaloveja on vuokralla. Mietin että kenties pitää joku lauantai jäädä sinne naapurinkoiraa pakoon... Tänään oli Mahatma Gandhin juhlapäivä ja päätin viettää sen vapaalla, koska työpäivät ovat olleet pitkiä ja oli ihan pakko päästä hetkeksi pois! - Iltapäivällä ostin kahdet verhot ja koti alkoi heti näyttää kodilta. Uskomattoman upeat poltetun oranssin väriset kultabrodeeratut valmisverhot maksoivat 8 euroa kappale. Ja kun ne olivat aavistuksen pitkät, alle kymmenessä minuutissa ne lyhennettiin sopiviksi. - Tämän maan hyviä puolia on se, että täällä on järjetön määrä kaunista tavaraa aivan naurettavaan hintaan. Tosin hillitsen nyt kaikin keinoin pesänrakennusvimmaani ja yritän ostaa osan vielä tarvitsemistani huonekaluista poislähteviltä suomalaisilta, joita taas joulukuussa palaa kotiin. Täällä toimii ihan hyvä kierrätyssysteemi, sillä monet tulevat kahdeksi vuodeksi ja valmis koti on kuitenkin jäänyt Suomeen.
torstai 2. lokakuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti