Tänään Intiassa vietetään Diwalia, valon juhlaa ja uuden vuoden alkua. Diwaliin liittyy järjetön papattien paukuttelu. Eilen illalla se alkoi, pauke oli hurjaa ja yltyi iltaa kohti. Kymmenen aikaan kiipesin taloni kattoterassille katsomaan ilotulituksia. Tänä aamuna heräsin ennen kuutta ryskeeseen: lähitaloista oli tultu kadulle ja papatteja (crackers) ja erilaisia paukkuvia räjähteitä paukuteltiin. Enpä malttanut olla aukaisematta ikkunaa: rähjäsin kadulla olevalle herrahenkilölle järjettömästä kellonajasta ja sain vastauksen: "it is Diwali!". Niinpä - Diwalipa hyvinkin ja kukas nyt muutenkaan vapaapäivän aamuna haluaisi nukkua...
Nousin ylös ja Times of India opetti minua: "Every morning, as dawn breaks with the rising sun, hope re-emerges with a new resplendence. When darkness of the night gives a way to the new dawn, Diwali is celebrated in south India". - Eli maan tapa on aloittaa paukuttelu päivän koitteessa, tulipahan siihenkin virallinen vahvistus painetusta sanasta! Intialaisen Veda -taruston mukaan päivänkoitto on dynaaminen kaunis neitsyt, joka karkoittaa pahat henget ja valaisee edessä olevan uuden polun. - Ehkäpä ihmiset auttavat pahan karkoittamisessa paukuilla - mene ja tiedä! Diwalin symboleihin kuuluu varhaisaamun pyhä öljykylpy, jossa ihminen puhdistetaan ottamaan uutta vastaan. Olisiko meidän joulusaunassamme jotain samaa symboliikkaa alla... - Uudet vaatteet Diwalina symboloivat paitsi valmiutta ottaa vastaan uutta niin myöskin päättäväisyyttä. Niillä kuvataan ulkoisesti sisäistä henkistä valmiutta.
Juhla vaikuttaa kaiken kaikkiaan suomalaisen joulun ja uudenvuoden yhdistelmältä. Lehdet ovat olleet täynnä Diwali -tarjouksia: osta kotiteatteri tai mikrouuni, sisusta kotisi Diwalin kunniaksi, osta vaimollesi kultaa ja timantteja, pue perheesi uusiin vaatteisiin Diwali -juhlaan. Lahjoja annetaan: perheelle, ystäville, naapureille, palvelusväelle ja työntekijöille. Lahjat ovat usein makeisia, leivonnaisia, pähkinöitä - kauniisiin rasioihin pakattuina. Toimistolla siivoojamme ja vartijamme alkoivat norkoilla loppuviikosta nurkissa: mahtaako ulkomaalainen madame osata muistaa Diwali-bonuksella. -Madame oli ohjeistettu: annoin jokaiselle kauniin Diwali-kortin välissä 500 rupiaa (7 euroa). Diwalina maksetaan usein 13. kuukauden palkka tai vähintään bonus. Vaikka alan oppia tätä eriarvoisuutta ja valtavia tuloeroja, olin melkein vaivaantunut nähdessäni vartijoiden kiitollisuuden. Eräs heistä oli panostanut kirkkaan vaaleanpunaiseen paitaan ja spatseerasi se päällään pihamaalla ja hymyili kuin hangonkeksi!!
- Tänään luin lehdestä, että maaseudun lukutaidottamat naiset saavat yhä 8-10 tunnin työpäivästä vain 20 rupiaa päivässä. Kaupungissa ulkomaalaisten palveluksessa olevat piiat pääsevät sentään yli 100 rupian päiväpalkkaan ja olosuhteet ovat ihan toista luokkaa. Mutta piian pitää osatakin sitten vähintään englannin alkeet ja hallita höyryraudan ja ehkä jopa imurin käyttö. Luku- ja kirjoitustaitoa ei voi edellyttää - Intian naisista yli 60 prosenttia on lukutaidottomia omallakin kielellään, saati sitten englanniksi.
Minäkin vietin illalla pientä valonjuhlaa: laitoin kolme kynttilää Marimekon lasituikkuihin ja toivoin, että minunkin Intian -tielläni olisi valoa ja iloa - uutta siinä on yllinkyllin joka päivä pureskeltavaksi!
sunnuntai 26. lokakuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti