lauantai 11. lokakuuta 2008

"polkupyörä on lälläripyörä..." - entäs Intiassa?

Tänään ostin nimittäin polkupyörän. Hempeänpinkin. Nimeltään Hero. Ehkä on aika herooinen teko ajella täällä fillarilla. - Tein ensimmäisen lenkin tässä lähikulmilla ja siunasin kaukoviisauttani tuoda Suomesta kypärä. Sellaisia ei täällä myydä. Pitäisi kyllä. Starttasin lenkille klo 16 jälkeen jolloin aurinko vielä paistoi, puoli kuuden jälkeen alkaa hämärä jo hapuilla. Asuinseutuni ei ole liikenteeltään keskustan luokkaa mutta ihan riittävästi liikkeellä oli autoja, moottoripyöriä, rikshoja, fillareita ja jalankulkijoita. Tälläsin itseni vasemmanpuoleisesti liikenteeseen ja aloin polkea. Oivalsin heti, kuinka hyödyllinen polkupyörän kello on. Soittelin sitä iloisesti kaikille jotka ylittivät katua mistä sattui, kääntyivät mopolla eteen tai sivuaskeleita ottaville kävelijöille.
Ei pelottanut eikä tuntunut silmittömän vaaralliselta. Voin kuvitella, että varmasti aamuisin fillarilenkki on hyvä tapa ottaa hiet - silloin ei ole paljon liikennettä eikä lämpötila ole vielä rikkonut 30 astetta. Sitä paitsi fillarilla ajelu antaa hyvää tuntumaa liikenteeseen - myönnän hautovani ajatusta että jossain vaiheessa opettelen ajamaan autoakin täällä. Saksalaiset naapurit ajavat silloin tällöin, lähinnä sunnuntaisin ja tässä lähiseudulla. - Kyllä minäkin varmaan joskus, kunhan opin ensin reitit. Tässä vaiheessa pinkin Heron satulaan istahtaminen on ihan riittävän elämyksellistä!

Pyörän ostaminenkin oli jännittävää. Menin Parrysin kaupunginosaan jossa yhdellä kadulla on fillarikauppoja. Ne olivat ahtaita luolia joissa oli fillareita pinoissa, läjissä ja katoista roikkumassa. Valitsin kaupan jossa myyjä näytti sivistyneeltä - luvassa olisi englantia puhuva myyjä. Puoliksi tamilia solkkaaviin olen uupunut. Kerroin haluavani pyörän itselleni. Kauppias otti heti universaalin "nyt-myyn-naiselle-kulkuvälineen" -tyylin: madame, ottakaa tuo pinkki pyörä tuosta! Haastoin hänet: miksi minun pitäisi ottaa juuri pinkki pyörä. Koska se on uusinta teknologiaa, kevytrakenteinen mutta lujasti tiehen pureutuva. Ja siinä olisi soma kori edesssä. Kysyin montako vaihdetta kaunottaressa olisi. Kauppias kohotti hämmästyneenä kulmiaan: ei naisten pyörissä ole vaihteita! Vaihteeton pyörä maksaisi 4000 rupiaa eli noin 60 euroa. Vaihteellinen ultramodernin näköinen hybridipyörä - miesten - maksaisi kolme kertaa enemmän. - Päädyin pinkkiin fillariin: Chennai on tasainen kuin pannukakku enkä minä ehkä fillaroi niin paljon että hienompi pyörä haukkuisi hintansa. En edes käynyt muissa kaupoissa: kauppias varmisti asiakkuutensa katsoessaan minua kun mallailin satulan korkeutta: " madame, how old you are? Forty, eh? You look very fit."

Nyt minulla on kolme "valttikorttia" hihassa, joista jollakin toivoisin pääseväni paikallisten kymppiuutisten kevennykseen: sauvakävely, vesijuoksuvyö ja kypärä päässä fillarilla ajo! Katsotaan mikä niistä nappaa - jos on napatakseen.

1 kommentti:

Maarit kirjoitti...

Vai olet siirtänyt kotoiset harrastukset sinne?