Kaksi miestä solvasi ja herjasi toisiaan. Mene ja tiedä, oliko kieli hindi vai kannada jota Bangaloressa enimmäkseen puhutaan. Katselin näytelmää auton ikkunan läpi. Pantomiimin sävyt vahvistuivat ja miehet alkoivat läpsiä toisiaan. Siinä vaiheessa rikshakuski nousi kolmipyöräisestä kopperostaan ja nyrkit alkoivat puhua. Väkeä kerääntyi kapealle kujalle nopeasti katsomaan aamuista näytöstä. Hetken päästä miehet olivat toistensa kurkussa; toinen seinää vasten painettu potkaisi kuristajaansa jalkoväliin. - Minua ahdisti, en ole koskaan pystynyt katsomaan väkivaltaa edes televisiosta, saati silmieni edessä. Saati niin, että toinen tappelijoista oli kuski, joka oli tullut hotellin lähettämänä hakemaan minua Bangaloren lentokentältä. Sen verran oli järkeä, etten noussut autosta kadulle puuttumaan asiaan. Onneksi muutama mies puuttui asiaan ja erotti tappelijat toisistaan. Kuljettaja tuli takaisin autoon ja silloin minä aloin huutaa. Vaadin toista kuskia koska en tuntenut oloani turvalliseksi. Hätäni ja raivoni vain olivat turhia: mies ei ollut kuulevinaan, ajoi vain eteenpäin. Kysyin karjumalla "do you understand me?" johon hän vastasi "yes ma'm" mutta jatkoi ajamista.
Tulimme hotelliin ja huomasin olevani yhä jotenkin peloissani. Hotellin henkilökunta oli pöyristynyt ja otti vastaan minun purkaukseni. Sain hoivaa ja turvaa. -
Intiassa on vahva rauhanomaisen, monikulttuurisen ja -moniuskontoisuuden perinne. Mahatma Gandhi toi omissa opetuksissaan ja elämässään esille "non-violence "-periaatetta ja se elää Intiassa voimakkaana. Intiaa pidetään varsin turvallisena maana, myös ulkomaalaisille eikä täällä ole todennäköistä tulla ryöstetyksi puukolla vaan korkeintaan "aivoilla" - eli intialainen saattaa yrittää puhua sinut maksamaan ylihintaa roisistikin, mutta hän ei tule puukon kanssa vaatimaan rahojasi. Bangaloren aamuinen episodi opetti minulle, että pitää kuitenkin olla hyvin tarkka siitä, millaisten ihmisten käsiin antaa itsensä ja omaisuutensa. Ja kuitenkin olin toiminut juuri niin kuin neuvotaan: olin pyytänyt hotellia lähettämään kuskin enkä ottanut kentällä norkoilevia taksareita.
Viime viikolla osallistuin Overseas Women Clubin kokoukseen, jossa chennailainen naispuolinen rikoskomissaari piti esitelmän turvallisuudesta. Hän kertoi rikollisuuden lisääntyneen Intian suurkaupungeissa ja antoi käytännön vinkkejä oman turvallisuuden varmistamiseksi. Hänen mukaansa naisen ei ole missään tapauksessa järkevä ajaa autoa yksin illalla ja yöllä ja jopa kuljettajan kanssa liikuttaessa on varmistettava että auton ovet on lukittu ajon aikana. Hän kertoi hiuksianostattavia tapauksia, kuinka hiukan syrjässä asuvien ihmisten elintapoja ja aikatauluja on seurattu ja isketty juuri kun asukkaat ovat haavoittuvaisimillaan: joko yksin talossa tai esim. menossa ovesta sisään kantamusten kanssa. - Päätin oitis hankkia kotioveen turvaketjun: vaikka talossa on vartija niin silti alkuillasta porraskäytävään pääsee soittamaan ovikelloa. Samoin päätin alkaa pitää toimiston kadunpuoleisen oven lukittuna: meille pääsee ihan esteettä marssimaan sisään ja täälläoloaikanani meille on suksinut muutamia hiukan omituisesti käyttäytyviä tyyppejä sisään! - Osa kävijöistä etsii toisessa kerroksessa olevaa kunniakonsulaattia viisuminhakemista varten, mutta onpa sisällä pyörähtänyt ihan vaitonaisiakin tyyppejä, jotka ovat skannanneet paikan ja häipyneet samantein. Ehkä olen vainoharhainen, mutta voisi olla että joku käy tsekkaamassa tietokoneet ja kännykät ja pöydällä olevat käsilaukut ja suunnittelee ryöstöretkeä hetkeen jolloin esimerkiksi minä olen yksin toimistolla. Kiinteistössä on vartijoita, mutta he istuvat mukavasti takapihalla ja kadunpuoleinen sisäänkäynti on ihan vartioimaton.
Naiskonstaapeli varoitti myös lenkkeilystä: yksin ei ole hyvä mennä eikä koskaan pidä olla näkyvillä koruja. Mutta minkäs teet: minä lenkkeilen aamuisin yksin ja jos joku rohkenee tämän kokoisen daamin päälle käydä niin saa suomalaisesta kävelysauvasta niin että roikaa! Niiltä osin en todellakaan aio elää gandhilais-hindulaisen non-violencen mukaan: takaisin tulee ja suomalaisten ärräpäitten saattelemana...
tiistai 21. lokakuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti