Virkkuina aamuina sonnustaudun huipputeknologisiin mikrokuitu-urheiluvaatteisiini, nappaan tätä reissua varten hankkimani kävelysauvat käteen ja suunnistan kohti lähellä olevaa Kalakshetra Foundationin viheraluetta. Se on suosittu kävelykohde aamuisin. Vartijat jo morjestavat minua: he jaksavat hymyillä huvittuneesti outojen keppien kanssa liikkuvalle madamelle. Olen uteliaana seurannut kanssakävelijöiden varusteita: herrat voivat mennä kauluspaidassa ja shortseissa, rouvat sari päällä ja lenkkarit jalassa, osa painelee maan tavan mukaan avojaloin ja joillakin herroilla on tennissukat pingotettu polviin asti... Hyvin harvalla on urheiluvaatteet eikä varsinkaan kenelläkään naisella ole vartalonmyötäisiä trikoita - paitsi minulla!
Kävelyseurana ja kompin antajana minulla on iPod. Tänä aamuna oli Juice-tuulella ja kuuntelin tuhanteen kertaan kulutettuja mutta silti yhä väkeviä leskisklassikoita. Norjalainen villapaita lähti liikkeelle enkä minä enää muistanut olevani Bengalinlahden rannalla: hoilasin antaumuksella mukana vuonolla hoilaajien kanssa - ja kontrastina suomalaiselle musiikille vastaani taapersi ihkaelävä riikinkukko! - Onneksi olen tullut siihen ikään ettei ihan aina tarvitse piitata siitä mitä joku tuntematon muu minusta ajattelee: painella nyt sauvat kädessä ja hoilata Leskistä intialaisten aamulenkkeilijöiden ällistykseksi. Tuli kotoinen olo - suihkun jälkeen lähdin Rajun kyydissä kohti toimiston päivittäistä taistelua ja iho oli hellä kuin mimosan hipiä....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti