Palasin äsken tilaisuudesta, jonka muutto- ja sopeutumispalveluja tarjoava Global Adjustments järjesti juhlistaakseen uusien toimitilojensa avautumista ja uuden kohtaamispaikan perustamista. Meitä ulkomaalaisia oli siellä eri maista ja jokainen meistä todisti vuorollaan kuinka kiehtova ja uskomaton Intia on ja kuinka "India grows all over you". - Ericssonin ruotsalaisjohtajan kanssa vaahtosimme samaan tahtiin intialaisen byrokratian rajuutta suomalaiselle Mikolle, joka muuttaa tänne marraskuussa. - Kotimatkalla mietin mitä olen oppinut.
Kuuden viikon oppimäärä: Intiassa on valtavasti ihmisiä kaikkialla ja kaikkina kellonaikoina. Intia ei koskaan lepää. Intiassa on 700 miljoonaa ihmistä joilla ei ole vessaa. Intiassa on hyvää ruokaa. Intiassa on vaikea laittaa itse ruokaa koska kaupassa ei tunnista juuri mitään raaka-aineita. Intiassa ihmiset ovat välittömiä ja helposti hymyileviä. Intiassa tuntee olonsa keskimäärin hyvin turvalliseksi. Intian liikenne on kaistapäistä. Intiassa soitetaan torvea koko ajan. Intiassa tiskataan astiat ja pestään lattiat aina kylmällä vedellä. Intiassa on sähkökatkoja lähes joka vuorokausi. Intiassa ei kävellä, ei ainakaan ulkomaalaiset. Intiassa on oma hajunsa. Intian haju tarttuu. Intiassa pitää kirjoittaa hyvin paljon leimalla varustettuja kirjeitä jotta saa tahtonsa läpi. Intiassa siivotaan joka päivä. Joka päivä, ei sen takia että sisällä olisi niin likaista, vaan sen takia että käytetään varpuluutaa ja lankamoppia ja saippuaa ja kylmää vettä. Ja sen takia, että monta sataa miljoonaa piikaa pitää ruokkia. Intiassa on vuonna 2010 65 prosenttia kaikista maailman sydänsairaista. Intiassa elää samaan aikaan 700 miljoona ihmistä alle köyhyysrajan. Intian kastilaitos on purettu mutta systeemi elää ja voi hyvin. Intiassa naisista on lukutaidottomia noin 60 prosenttia. Maaseudulla ja alemmissa sosiaaliluokissa naisella ei ole mitään oikeuksia. Suurkaupungeissa naiset luovat uraa ja pukeutuvat länsimaisiin vaatteisiin ja tekevät omia valintojaan.
Intia on matkailusloganin mukaisesti "Incredible India" - mutta jotain hyvin kiehtovaa tässä maassa on. Kuuden viikon jälkeen alan vähitellen päästä Intian rytmiin. Kadulla sekoittuu hien, virtsan ja seppeleitä sitovien naisten käsistä lähtevä jasmiinin tuoksu. Minä hengitän sitä. Hengitän Intian rytmiin.
torstai 9. lokakuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hieno tuo kertomuksesi Intian opeista. Pitäisiköhän sinun valmistautua kirjoittamaan novellikokoelmaa. Maarit
Lähetä kommentti