Pieni potkitun näköinen ruosteenläikittämä Maruti seisoi kadulla. Auto. Autokoulun auto. Intialaisen autokoulun intialainen auto. Jotenkuten sain itseni ja pitkät sääreni Marutin ohjauspyörän taakse. Oikealle puolelle. Marutiparassa ei ollut ilmastointia. Ikkuna auki, avain virtalukkoon ja kaasutin aamuisen Chennain kaduille. - Vieressäni, siis minusta vasemmalla, istui pikkuinen avojalkainen tamiliukko. Autokoulun opettaja. Hänellä kävi munkki: sai oppilaakseen 31 vuotta autoa ajaneen suomalaismadamen.

Olin pitkään pohtinut ajamista. Minulle oli muodostunut halu todistaa että ihmiset ne täälläkin autoa ajavat. Se ei voi olla mahdotonta. Totta että intialainen liikenne on kaoottista. Totta että ajoneuvoja ja ihmisiä on järisyttävän paljon. Totta että tien päällä painelee moni lukutaidoton. Eniten minua kuitenkin arvelutti "väärällä puolella " ajaminen - osaisinko risteyksessä kääntyä oikein ja miten kävisi ryhmittymisen kanssa. Liikenneympyröitä täällä ei ole joten niistä ei ole huolta. - Tuumasta toimeen: painelin Durgan autokouluun, jonka naisperustajan muotokuvia on on koulun seinällä ja joka ulkopuolella julistaa banderollissa: "wonderful to be a women". Pieni painovirhe ei vähennä statementin juhlallisuutta! Minulle kerrottiin, että ajokorttiin vaadittava oppimäärä on 15 puolen tunnin ajotuntia kokonaishintaan 50 euroa. Dynaaminen nuori nainen tiskin takana julisti, että viidentoista ajotunnin jälkeen selviäisin tilanteesta kuin tilanteesta. Yritin selittää tavoitteitani: tottua ajamaan oikealla puolella, oppia hallitsemaan tietyt minulle tärkeät reitit ja oppia hallitsemaan ison autoni mittasuhteet liikenteessä. - Minulle lyötiin kurjassa kuosissa olevan pikkuisen Marutin avaimet kouraan ja niillä mentiin!

Nyt on takana kaksi ajotuntia ja enää kolme on jäljellä: ensimmäisen tunnin jälkeen opettaja ilmoitti että madamelle riittää viisi tuntia. Olen nyt investoinut 15 euroa ja odotan jännityksellä, saanko sen jälkeen intialaisen ajokortin. Jotenkin minua kiehtoo ajatus omistaa täkäläinen ajokortti...

Yllätyksekseni auton hallinta oikealta ajaen ei ole kovin vaikean tuntuista. Aamutuimaan ajetuilla reiteillä ei ole myöskään ollut paljon liikennettä ja seutu on ollut rauhallisempaa asuinaluetta. Suorastaan odotan huomista, jolloin lähden liikenteeseen aamupäivällä jolloin lauantain meininki on täydessä vauhdissa. - Tänään jo tyylikkäästi arvioin etäisyyden kaartaakseni autokoulun pihalle: olihan portin eteen jätetty parkkiin kärryt joiden eteen oli valjastettu komea isosarvinen härkäpari. Yritin ja onnistuin arvioimaan kuinka läheltä sarvipäitä piti kantata portista! Opettajan mielestä ajoin parilla suoralla jopa liian kovaa ja kun en suostunut tööttäilemään jalankulkijoille, hän paineli reippaasti puolestani torvea! Opettajan mielestä myös väistin jalankulkijat liian sarin helmoja viistäen - ja siinä hän varmaan oli oikeassa koska vasemman sivun arviointi oikealta ei oikein ole vielä vahvuuksiani. - Kaistoista täällä ei paljon tarvitse piitata - ei niistä piittaa kukaan muukaan. Ei edes vastaantulijat.

Valppaana pitää siis olla. Enkä suinkaan suunnittele kuskini irtisanomista vaan haluan itselleni sen vapaudentunteen, että halutessani voin sunnuntaiaamuna istua Innovan ratin taakse ja ajaa jumppaan Kasturi Rangan Roadille.