"Mangot tulee!"

Muistelen tässä yltyvässä helteessä vanhaa jaffamainosta jossa huivipäinen mummo laskettelee potkurilla ja huutaa jaffojen tulevan. Nyt on se aika kun Intiassa "mangot tulee". Telkkarimainokseen pitäisi varmaan pestata sariin pukeutunut tamilimamma jolla on paksussa mustassa letissä jasmiininkukkia. Istuisikohan se polkypyörärikshassa vai härkävankkureilla.... Mene ja tiedä.

Mangoja odotetaan täällä kuten Suomessa mansikoita. Väittävät Intiassa kasvavan viisisataa mangolajia. Liekö totta vai täkäläistä suurten lukujen politiikkaa. Hedelmäkojuissa alkaa olla monenlaisia: vihreitä, keltaisia, oranssinpuhuvia. Eri kokoisia, eri mallisia. Pitäisi varmaan niihinkin vähän perehtyä. Muutamia olen ostanut, yhden olen jopa omin käsin poiminut tuttavan pihapuusta. Otin oppitunnin myös mangon kuorinnassa. Samoin olen opetellut saamaan granaattiomenasta herkulliset punaiset marjat. Aluksi yritin kaapia niitä lusikalla kunnes opin, että granaattiomena halkaistaan kahtia ja puolikkaita sormin notkistelemalla marjat irtoavat hienosti. - Kohta pitää testata kuinka hyvin mango sopii aamupuuron päälle - tähän asti olen syönyt kaurapuuron papaijan lohkojen kanssa. Yllättävän hyvä yhdistelmä!

Intialaisista yli puolet on kasvissyöjiä. Vegetaristi tarkoittaa täällä sitä, että edes kananmuna ei ole ruokalistalla. Täällä on hyvin vaikea käsittää länsimaissa välillä esiintyvää "joustovegeilyä" jossa merenelävät ja kalakin välillä käyvät. - Minulle oli näin ollen yllätys, että tutkimusten mukaan intialaiset syövät huolestuttavan vähän vihanneksia ja hedelmiä, huomattavasti alle ravitsemustieteellisten suositusten. Yli kahdeksan kuukautta tätä elämää seuranneena tosin vaikuttaa, että ruokavalio on hyvin hiilihydraattipitoinen ja rasvoja syödään paljon. Sokerista puhumattakaan.... Täkäläisen Sodexhon peruslounaassa on kaksi valtavaa kasaa valkoista riisiä ja viisi-kuusi pientä kuppia jossa on erilaisia curryja. Niitä kauhotaan vehnästä tehtyjen litteiden rotien kanssa.

Salaatit ovat hyvin harvinaisia, sellaisina kuin me ne tunnemme. Lehtisalaatteja saa lähinnä ulkomaalaisille tarkoitetuista kaupoista ja nekin ovat paitsi kalliita niin usein hyvin nuutuneita.
Lisukevihannesten käyttö on harvinaista sekin. Mutta sensijaan kasviksista ja palkokasveista ja linsseistä loihditaan mitä upeampia makuelämyksiä - niiden keveys sen sijaan on aika suhteellinen käsite.

Minä sen sijaan juhlin täällä hedelmillä ja kasviksilla. Tänään hikoilin oman keittiöni noin +35 asteen lämpötilassa ja valmistin viilentävää gazpacho -keittoa. Lisäksi höyrytin kesän ensimmäiset parsat. Ne maistuivat hyviltä huhmareessa murskaamieni pistaasien ja saksanpähkinöiden kanssa, turenkilaisen Virginon luomuöljyn hunnussa. Äsken pistelin keltaisenkultaisen mangon ja taatelilta ja toffeelta maistuvan sapota -hedelmän.

Iltapäivällä kävin hedelmä- ja vihannesostoksilla. Ostin sapota-hedelmiä, sipuleita, mangoja, porkkanoita, kaksi nippua pinaattia, ison papaijan, paprikoita, sitruunoita, fresh limeja, vihreitä chilejä, laatikollisen tuoreita viikunoita, vuoren tomaatteja ja kurkkuja. Hintaa kahdelle isolle kassilliselle tuli 3, 7 euroa! Laatikollinen suussasulavia tuoreita viikunoita maksoi 60 senttiä ja iso papaija 34 senttiä. Uuden Seelannin tuontikiivit sen sijaan ovat 30 senttiä kappale - kotoperäisen jättimäisen papaijan saa samalla rahalla kuin yhden kiivin!

Nyt painelen vielä ryöppäämään pinaatit ja paistamaan huomiseksi evääksi pinaattiperunatortillan - hiukan vaihtelua sinänsä hyvään intialaiseen ruokaan.