tiistai 7. huhtikuuta 2009

Intialaista pankkitoimintaa

Madam, what is your home address? Madame, when is your birthday? Madam, which are two most recent transactions you made? Madam, what is your landline number? - Uuttera puhelinpankin virkailija tykitti kysymyksiä. Kuka hittolainen muistaa kotinumeroaan kun se puhelinkone pakolla toimitettiin laajakaistan kylkiäisenä. Hikeentyneenä peräsin mimmiltä, muistaako hän rupialleen kaksi viimeistä pankkikorttiostoaan? - Hän mutisi tekevänsä vain työtään varmentaessaan henkilöllisyyttäni kun soitin intialaisen pankin palvelunumeroon korjatakseni vahinkoja joita pankki teki kuoletettuaan pankkikorttini neljä viikkoa sitten. Sain selkävoiton ja minulle luvattiin neljässä päivässä aktivoida takaisin mielestäni oivallinen palvelu: jokaisen pankkikorttioston ja -noston jälkeen tulee tekstiviesti jossa kuitataan tehty tapahtuma ja ilmoitetaan ajantasainen saldo.

Pankkititilin avaaminen ja pankkikortin saaminen kesti kolmatta kuukautta. Delhin kollegani oli asialla ja "etätyössä " sattuu: pankkikonttorini on häijyn kaukana ja alueella jossa ei ole parkkipaikkoja. Intiassa nimittäin pitää käydä pankissa. Sinne pitää mennä paitsi hakemaan pankkikonttori ja kuittamaan saanti suureen mustaan kirjaan, niin myös noutaa sekkivihko joka tietenkin tulee eri viikolla. Sinne pitää mennä henkilökohtaisesti viemään osoitteenmuutospyyntö, joka pitää leimata ja allekirjoittaa. Senkin kanssa voidaan lähettää vielä takaisin kotiin - kuten minulle kävi kun en tiennyt että oma ilmoitus osoitteenmuutoksesta ei suinkaan riitä: pitää ottaa oikeaksi todistettu kopio jostain laskusta joka siihen osoitteeseen jo saapuu. Se on osoitus, että asun siellä missä asun. Tai mikäli en olisi suostunut toimittamaan laajakaistalaskun kopiota, pankki olisi lähettänyt toimihenkilön tekemään kotipaikkavarmennuksen mutta sitä varten minun olisi pitänyt kykkiä kotona virka-aikaan.
- Intia siis oikeasti kasvattaa ihmiselle lehmänhermoja...

Osoitteenmuutosruljanssin tiimoilla sain langanpäähän avuliaan toimihenkilön jolla on lystikäs nimi: Chitti Babu. Hän intoutui kyselemään, olenko ollut tyytyväinen pankin toimintaan. Mitäs kysyi - kerroin että minua hiukan korpesi pankkikorttiini väännetty nimi: Siva Paananen. Hän lupasi auliisti, että saan uuden kortin - kukapa nyt haluaisi tietentahtoen esiintyä tuhon jumalan kaimana... Lupauksen jälkeisenä päivänä olin lähdössä lomalla Andamaanien saarelle ja singahdin nostamassa käteistä - Andamaaneilla ei suuremmin olisi pankkiautomaatteja. Pankkiautomaatti sylkäisi Siva-korttini ulos ja ilmoitti: "card blocked". - Opin että mikäli täällä tilaa pankkikortista uuden version, vanha kuoletetaan automaattisesti. Eipä vain Chitti Babu oivaltanut, ettei ulkomaalaisparka tunne moista menettelytapaa. Valkoinen nainen rähjäsi puhelimessa, mutta vastaus oli yksiselitteinen: madamen kortti tulee 10 päivässä ja madame voi sen sitten tulla noutamaan. Virallinen selitys oli, että pankin prosessin mukaan kenelläkään ei voi olla kahta pankkikorttia samaan tiliin eikä minun länsimainen logiikkani uponnut: minun mielestäni minulla ei ollut yhtään korttia, saati sitten kahta!

Viimein sain tekstiviestin, että pankkikorttini oli valmis. Aloin soitella Chittille ahkerasti saadakseni tietää, koska se toimitetaan minulle. Kävi ilmi, että sitä ei toimiteta vaan minä minä haen sen ja minulla pitää olla passi ja kopio passin nimisivusta. Leimaa ei kuitenkaan tarvittaisi - harmi koska olen jo suorastaan ihastunut firman leimasimen käyttöön.... Tunnen sen kanssa heiluessani olevani osa suurempaa ketjua!

Toissapäivänä menin hakemaan korttiani. Olin ylen hämmästynyt kun aiemman Gold cardin asemesta olin saanut Platinum cardin. Ehkä minut oli korotettu pankin arvoasiakkaiden johtoon. Ehkä Chitti halusi hyvitellä minua. Tiedustelin virkailijalta, mitä etuja platinakortti minulle antaisi. Hän katsoi minua hämmästyneenä ja tokaisi, että annamme nykyisin kaikille automaattisesti platinakortin. Turvauduin ironiaan: onko kortin väri ainoa ero? Hukkaan meni sekin ironia - vain väri todella muuttui....

Tämä kaikki ei ole vielä lannistanut minua. Tänä iltana aion opetella käyttämään intialaista verkkopankkia. Varmasti opin - olenhan minä oppinut kirjoittamaan sekkejäkin...

Ei kommentteja: