sanoi yksi suomalainen Chennain ilmasta. Päivälämpötila on yksitoikkoisesti 36 ja 37 C asteen välillä. Iltaisin elohopea armahtaa ja loivenee 28 asteeseen... Epäilen tottuuko tähän. Siihen tottuu että on koko ajan hiki. On hiki viisi minuuttia suihkusta tulon jälkeen: riittää kun tulee alakertaan ja alkaa virittää aamiaista keittiössä jossa ei ole maan tavan mukaan ilmastointilaitetta. On hiki kun menee aamiaisen jälkeen kylpyhuoneeseen jossa maan tavan mukaan ei ole ilmastointilaitetta: meikkaa siinä sitten kun maskara on juoksevassa olomuodossa ja huulipunat muistuttavat rakenteeltaan flooramargariinia.
Jumpassa meitä on viitisenkymmentä ihmistä sulloutuneena pienehköön saliin, jossa on kaksi vaatimatonta ilmastointilaitetta. Kaiuttimia on sensijaan neljä suurta: niistä lähtevä ääni saa korvat soimaan korvatulpista huolimatta. Reippaan aerobicin jälkeen hiki valuu noroina pitkin päänahkaa ja jokaisesta huokosesta tihkuu hikeä. Tunnin loppuminen ei tarjoa huojennusta: ulko-ovella löyhähtää lähes neljänkymmenen asteen kostea syleily vastaan.
Chennain ilmankosteus on yli 90 ja ehkäpä ruotsalainen sauna on osuva kuvaus miltä olo ulkona tuntuu. En voi käsittää miten rakennustyöläiset pysyvät hengissä.... Viime viikolla olin Delhissä muutaman päivän ja koin pohjoisen, sisämaan kuumuuden eron: kosteusprosentti on alle kymmenen ja kun toiselle päivälle sattui kuumin huhtikuun päivä 50 vuoteeen eli 43,5 C, ulkona tuntui kuin silmät olisivat kuivuneet päähän. Henkeä ei meinannut saada vedettyä ja voimat olivat ihan lopussa. Voiko tähän ihan oikeasti tottua?
Kotona on kuuma ja kostea - ilmastointi tuo huojennusta niihin tiloihin joissa se on. Keittiössä sitä siis ei ole ja suomalaisten vappubileisiin lupaamani silliperunoiden kuoriminen sai minut vuodattamaan vuolaasti hikeä. Varsinaisesti päivän teeman eli työläisten juhlan hengessä... Pyykit eivät meinaa kuivua ja vaatekaappien ovia pitää muistaa pitää auki ja pistää ilmastointi täysille - sillä voi estää vaatteiden homehtumisen.
Viikonloppuretket uima-altaalle eivät nekään oikein virkistä: altaan vesi on 35-asteista ja varjossakin hiki virtaa ihan solkenaan vaikkei mitään tekisi. - Loma tropiikissa on varmasti hieno mutta teepä täällä töitä ja yritä viedä päivärutiineja läpi: siitä on nautinto kaukana! - Viikonlopun lehdessä annettiin käytännön vinkkejä kuuman kesän kepittämiseksi: otsikko kuulutti "pysykää sisällä"! Artikkelissa annettiin vinkkejä millä sisällä voi saada aikansa kulumaan: lukemalla kirjoja, kokoamalla ystävälle leikekirjan syntymäpäiväksi, viljelemällä purkeissa yrttejä ja mausteita ja kalustamalla kotia feng shuin tai intialaisittain vaastun hengessä. - Taas kerran tuli todistettua: Intiassa kaikki on just tasan toisinpäin kuin kotona. Kesällä täällä pitää linnoittautua sisälle jotta selviytyy...
Itse lohduttaudun sillä, että tämä kaameimmaksi ja kuumimmaksi kuvattu toukokuu tuo minulle peräti kaksi matkaa Suomeen: kuinka odotankaan että ensi sunnuntaina pääsen ihailemaan kotimaan kuulasta kevään valoa. Etelän auringon kasvot ovat armottomat eikä niitä peitä koskaan pilviverho - mitähän jumalalla on ollut mielessä kun on tällaisen pätsin luonut...
sunnuntai 3. toukokuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti