Yllättävän eläimellistä....

istun silmät kiinni risti-istunnassa ja yritän pitää selkää luotisuorassa. Hengitän syvään sisään, pidätän ja hengitän ulos. Samalla yritän askarrella oikean käden keski- ja etusormen avulla vaihtaakseni vuorotellen sierainta minkä kautta hengitän. Sääret eivät vielä taivu lähestulkoonkaan lootusasentoon... Selän takana on avoin parvekkeenovi ja kukonlaulun aikaisen - tai paremminkin naapurinkoiran aikaisen - Chennain katuelämän äänet kantautuvat sisään ja tropiikin hiostava ilman punkee sisään. Kello on kuusi aamulla ja minä istun hammaspeikon näköisenä tukka takussa upouudella Reebookin ylihintaisella joogamatolla ja yritän apinoida joogi Ramakrishnanin tekemisiä. Vahvasti tamilivoittoisella aksentillaan hän ilmoittaa aina uuden asanan opettaessaan: "first I will demonstrate". Tämä 44-vuotias koneinsinööri taipuu viiden vuoden joogaamisen jälkeen joustavasti asentoihin joista minä voin vain haaveilla.

Naapurin koira rähisee ulkona. Puhahdan Ramalle, että just toi rakki ärsyttää. Laupiaan valaistuneesti hymyillen hän kehottaa minua unohtamaan koko koiran. Arghhh! Kuinkahan kauan minun pitää tehdä hengitysharjoituksia että pystyn olemaan piittaamatta koiran viiltävästä ulinasta...

Joogan alkeissa vilisee paljon eläimiä. Niiden avulla Rama opettaa erilaisia asanoita eli joogan asentoja ja minä vääntelen itseäni milloin kobraksi ja milloin jänikseksi. Tänään opin kuinka väännän itseni asentoon jonka nimi on lehmän naama! Meinasin revetä - kas kun ei petolinnun pyrstö.... Täytyy sanoa että minusta ei ensi kerralla siihen asentoon vielä ollut - on ylipäänsä järkyttävää kuinka vähän minun kroppani joustaa! Kobra-asento on ällistyttävän kivulias: maata nyt lattialla vatsallaan ja kohottautua käsivarret suorina ylös mutta pitäen napa maassa.

Minä jatkan sitkeästi heräämistä 5.50 - uskon että joku kaunis aamu tunnen kuinka kosminen energia ja säteily täyttää olemukseni ja silloin varmaan myös naapurin koiran ulina vaimenee lähes kuulumattomiin!