Tänä iltana tulin ihan täpinöissäni ulos Meenakshenin tyttöcollegen nuhruisesta auditoriosta. Chennaissa on joulukuussa klassisen karnaattisen musiikin festivaali ja siihen kuuluu myös muinaisen eteläintialaisen temppelitanssin, bharatanatyamin, esityksiä. Tanssia säestetään karnaattisen musiikin instrumenteilla (rumpu, puuhuilu, viulu jonka viritys poikkeaa länsimaisesta) ja sitä johtaa "kapellimestari" ja esitykseen kuuluu myös laulaja, joka kertoo tarinaa joko tamilin tai teluggun kielellä, joskus myös sanskriitiksi. - Olin saanut Chennaissa vierailevalta karnaattisen musiikin asiantuntijalta, säveltäjä Eero Hämeenniemeltä vinkin mennä katsomaan nuorta huikeaa kykyä, Aiswarya Narayanaswamia (jonka nimeä en ensi istumalta kykene artikuloimaan...). Loppujen lopuksi meitä lähti esitykseen kolme, Eero, minä ja muutama viikkoa sitten Chennaihin puolisonsa kanssa muuttanut Kaarina. - Eero kertoi ennen esitystä sen kulusta ja rakenteesta ja avasi esityksen symboliikkaa esityksen kuluessa. - Jumalaisen kaunis 25-vuotias tanssija häkellyttävän kauniissa puvussaan runsaine koruineen sai ensi askeleillaan minut aivan haltioihinsa. - Bharatanatyamissa tanssitaan avojaloin ja perusasento on lähes puoliksi istuva eli se asettaa reisilihaksille melkoiset vaatimukset. Ensimmäisessä osassa tanssija esitti tanssin jumalatar Sivalle. Eero avasi esityksen koreografiaa ja hyvä niin: minä en olisi osannut tulkita kuinka tanssija kuvasi otsalleen puolikuun ja kuinka Gangesin pyhä vesi valui pitkin hänen hiuksiaan....
Aiswaryan ilmeikkyys oli aivan huimaa: hänen silmänsä ilmehtivät uskomattoman monivivahteisesti ja tanssin nopeatempoisimmissa osissa hän hypähteli höyhenen kevyesti kulkusten helistessä hänen siroissa nilkoissaan. - Hän tanssi kaksi tuntia ja seurasin aivan herpaantumattomalla mielenkiinnollaan hänen esitystään. Hänen tekniikkansa hipoo kuulemma täydellisyyttä - hänellä on paitsi 17 vuotta tanssihistoriaa takanaan niin myös ihan taivaanlahjana huima kyky ilmaista.
Esityksen lopussa hän tanssi rukouksen: viimeiseksi hän rukoili äitimaata antamaan anteeksi että hän oli tanssiessaan tallannut sen pintaa...
Minä tulin ulos lämpimän pimeään yöhön ja lupasin itselleni ottaa enemmän selvää tuosta upeasta tanssin lajista, joka on meidän aikamme tulkinta muinaisista varsin eroottisistakin temppelitansseista. - Ilta päättyi eteläintialaiseen idli -illalliseen ja tunsin kotiinpalattuani vallanneeni itselleni uuden pienen palasen Intiaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
1 kommentti:
Terve,
Katsoin Aiswarya Narayanaswamian tanssia Youtubesta, ja hän on todella loistava. Kaiken kaikkiaan intialainen klassinen tanssi ja musiikki ovat minulle aika vieraita. Aasialaisista tansseista ajattelen aina ensimmäisenä balilaisia temppelitansseja, jotka ovat mielestäni ihan ylivoimaisia ja minulle hyvin tuttuja. Tunnelmaltaan parhaita ovat esitykset oikeissa temppelijuhlissa jossakin Balin pikkukylissä siellä saaren keskiosissa. Käypä lomallasi Balilla, ihastut varmasti. Minä taas lupaan tutkia Intian kulttuuria tarkemmin.
Eeva
Lähetä kommentti