Juhannus Nilgiris -vuorilla

Istuin risti-istunnassa Ylan-Ylan -puun katveessa. Minua vastapäätä istui Vinod, parrakas ja pitkätukkainen joogi, vuosikymmenet Himalajalla joogannut ja meditoinut heppu. Hän puhui ja minä kuuntelin. Hänen sanansa ja tarinansa koskettivat minua niin, että hetkittäin tunsin kyyneleiden polttavan silmäluomien alla. Oli juhannusaatto. Päivä ja yö yhtä pitkiä. Summer solstice.

Koko alkukesän olen matkustanut kuin heikkopäinen ja Chennaissa ollessani olen kärsinyt kuumuudesta. Ajatus lähteä juhannukseksi reissuun tuntui ensin raskaalta: taas pitäisi pakata ja lähteä. - Kuitenkin lähdin torstaina matkaan eteläisen Tamil Nadun Nilgiris -vuorille. Ylämaille, jonne chennailaiset pakenevat pakahduttavia helteitä. Edellispäivän majoitusvaraus Coonoorista ja Bangaloressa asuvan suomalaisen ystävättären kanssa tehty päätös tehdä sitä mitä huvittaa ja mitä voi ja nauttia 2 km korkeuden tarjoamasta viileydestä.

Minä makasin nurmikolla selälläni. Kasvojen päällä Ylang-Ylang -puu. Silmien näkökentässä vehmaat vuoret ja taivaankaaren sininen holvi kaiken yllä. Kärpäset ja kimalaiset surisivat ilmassa ja hetken kuvittelin olevani Aholan pihamaalla tuhansien kilometrien päällä tamilien vuorilta. - "Äitimaa, kannattele minua pinnallasi." - Hotelli tarjosi iltapäiväjoogaa ilmaiseksi. Minä tuoreena jooganharjoittajana painelin oitis paikalle ja löysin itseni täysin lumoutuneena kuuntelemasta joogagurua. Hänesta henki suuri rauha ja viisaus. Hän sanoi alkuperäisen joogan osin häipyneen Intiastakin ja tilalle on tullut läntisessä maailmassa uudelleenjalostettu kuntosalijooga, joka korostaa lähinnä joogan fyysisyyttä. Joogasta ei pitäisi erottaa henkisyyttä eli meditaatiota ja fyysisiä asanoita eli joogan eri asentojen harjoittamista. -

Me käytimme ison osan kahdesta tunnista erilaisiin hengitys- eli prayanama -harjoituksiin. Ympärilla tuoksuivat erilaiset kukat ja puut ja Nilgiris -vuorten vihreät profiilit reunustivat maisemaa.

Vinod-joogi kehotti minua harjoittelemaan oikeanlaista hengitystä 10 minuuttia joka aamu ja ilta. Hän sanoi vaikuttavasti, etta sisäänhengityksen ja uloshengityksen välille jäävä tila "on jumalaa varten". Kunhan harjoittelisin, tavoittaisin tuon tilan ja löytäisin jumalan. "The space between breathing out and breathing in is the space for god." - Tuo lause jätti minuun jälkiä. Minuun jonka jumalat ovat aikoja sitten kuolleet.

Juhannuspäivänä kävimme katsomassa kanadalaisen pariskunnan omistamaa upeaa tilaa korkealla kukkulalla pengerrettyjen teeviljelmien keskellä: siella joogaguru Vinod pitää kurssejaan ja sinne voi suurkaupungin tuiskeesta tulla rauhoittamaan sieluaan ja ruumistaan. Tuntuu uskomattomalta, että Intiastakin löytyy paikkoja, joissa linnunlaulu ja kymmenien kukkien ja pensaiden tuoksut ovat ainoita hajuelementtejä.

Juhannus 2009: kaukana kotoa mutta hyvin rauhoittavassa ja levollisessa paikassa sinisillä vuorilla - sitä Nilgiris Mountains tarkoittaa tamiliksi. Kukkien tuoksu, kärpästen kotoinen surina ja raikas ilmanala rakensivat hetkeksi sillan koti-Suomeen.