Halpojen hintojen toiset kasvot

Luin juhannuksena päivän lehteä hyvätasoisen heritage-hotellin notkuvan aamiaispöydän äärellä. Läheinen Coimbatoren kaupunkin on Intian tekstiiliteollisuuden kehto. Kymmenet elleivät sadat pajat tuottavat mitä kauniimpia kankaita Intian ja muidenkin maiden naisten verhoksi. Ala on kriisissä koska teollisen mittakaavan tuotanto kaataa pieniä kutomoita vauhdilla. Pajojen kantava voima ja riistetty voimavara ovat seutukunnan naiset. Pumpulienkelit. Silkkienkelit. Tamilintummat suurisilmäiset naiset joilla on jasmiininkukkia hiuksissaan.

Lehtijuttu kertoi naisten kurjista työoloista. Maalta lähetetään nuoria tyttöjä kangastehtaisiin. Perheillä ei ole varaa kouluttaa heitä ja perheet lähettävät nuoria naimattomia tyttöjä tienaamaan omat myötäjäisrahansa. Päiväpalkka on 50 senttiä. Yleensä työnantaja pidättää siitä 10 senttiä tarjoamaansa ruokaa vastaan. Päivät ovat pitkiä, viikot seitsenpäiväisiä ja monet tytöt eivät olleet kahteen vuoteen käyneet kotikylässään. He sairastuvat astmaan, selkäkipuun, saastaisten vessojen vuoksi virtsarakontulehduksiin, monen mielikin sairastuu. Heitä kohdellaan huonosti, lähennellään ja komennellaan. Heillä ei ole ihmisarvoa. - Monet kansalaisjärjestöt ovat tarttuneet epäkohtiin ja hallituksetkin väittävät edistävänsä työoloja. Silti työsarka on loputon. Tyttöjen ja naisten hennot sormet kutovat kankaita ja kirjovat silkkejä - voinko minä valkoinen nainen enää ihastua kankaiden ja vaatteiden edullisiin hintoihin? Autanko minä vai edistänkö minä kurjuuden jatkumista? Jollen minä osta, niin lähetetäänkö tytöt kotikyliin ilman myötäjäisrahoja? Mitä heistä tulee, jolleivat he pääse naimisiin? Katsooko minua kirjaillun silkkikankaan kuvioista syyttävästi suurisilmäinen tamilityttö?

Puhuin toisen suomalaisen naisen kanssa. Meidän olisi voitava tehdä jotain. "Adoptoitava" joku kyläkoulu ja kerättävä sinne rahoitusta että tytöt oppisivat lukemaan ja saisivat itselleen naisenarvoisen elämän? - Intian kurjuuden mittakaava vain on niin hurja, että avuntarpeen edessä tuntee itsensä kovin riittämättömäksi. Mielenpohjalla jää kuitenkin itämään -jotain on voitava, osattava tehdä.