Satakunta suomalaista on tulossa Delhiin kansainvälisen nuorkauppakamarijärjestön maailmankokoukseen. Itse järjestössä aikanaan ahkeroineena olen saanut sitä kautta joukon upeita ystäviä, tärkeitä oppeja ja kontakteja - ja myös järjestön myöntämän ainaisjäsenyyden eli senaattorin arvon. Siksipä pakkasin lauantaina kotona Chennaissa laukkuni lähteäkseni mukaan Delhin kokoukseen.
Etujoukkoina Suomesta oli tulossa kourallinen ihmisiä: joukossa hyviä ystäviä joiden tapaaminen tuntui kahden Intiassa vietetyn kuukauden jälkeen tosi tärkeältä. - Iltakuudelta löysin hotellin aulasta Pian, Jampen ja Jaanan ja lämpimät halit tuntuivat hyviltä. Jaana-ystävän kanssa halaaminen purkautui itkuun: oli ollut ikävä ystävää, vesijuoksu- ja sauvakävelyseuraa ja asioiden jakajaa!
Lähdimme neljästään illalliselle Delhin pimeään yöhön. Autossa tuoksui nenääni Intian ominaistuoksun mennen tullen ylittävä tamperelaisen ruisleivän tuoksu - leipuriystävä on suuri aarre! - Kontrasti oli huima kun illallisen jälkeen levellä tiellä Delhin diplomaattialueella lontusteli elefantti ja kuskimme Arun pysäytti auton: saimme tutustua elefanttiin ja taputtaa sen karkeaa nahkaa ja poseerata kuvissa! Se otti tippinä annetun 100 rupian setelin kärsäänsä ja nosti sen selässään istuvalle kuljettajalleen!
Edessä on upea viikko ystävien kohtaamista, uusiin tutustumista - "who is a stranger but a friend we did not yet meet" ja uuden oppimista. Maanantana starttaamme aamunkoitteessa Agran retkelle: Taj Majal on nähtävä! Ja kuinka mukavalta tuntuu nähdä se ystävien kanssa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti