Sunnuntaina lennän Mumbain kautta Chennaihin: tavoite löytää oma koti! Olen opetellut etätyönä toimimista intialaisten relocation agenttien kanssa: jännittävää nähdä minkälaisia koteja minulle esitellään. Ennakkotietojen saamisen kanssa on niin ja näin, mutta luotan siihen että se omalta tuntuva koti löytyy. Ja jollei löydy nyt, niin sitten syyskuussa. Kiitos näinä päivinä Suomeen palaavien Marjan ja Karin minulla on jo suuri osa huonekaluista: ostin ne heiltä pois ja ne odottavat nyt uutta osoitetta Finpron Chennain toimiston yhteydessä olevassa varastossa. Uskon säästäväni paljon aikaa ja vaivaa kun moinen "tukkuhankinta" on nyt tehty.
Suomen päässä moni asia on vielä kesken. Oma pää prosessoi asioita siihen tahtiin että yöunet tahtovat häiriintyä. Mutta sehän oli odotettavissa. Pienin askelin asiat järjestyvät - ja ehkäpä tämän monipolvisen muuttoprosessin myötä kasvatan itselleni jo niitä tikapuuhermoston säikeitä joita varmaan Intiassa tarvitsen.
Muistelen keväistä ensituntumaani Intiaan: laskeuduin samaisella lennolla aamuiseen Mumbaihin ja kuten sanotaan: "Mumbai washed all over me": lämmin kosteus, ihmismeri, hajujen ja tuoksujen potpourri ja turbaanipäiset taksikuskit jotka olivat sulkeneet autojen takapaksit munalukolla. - Nyt osaan jo mennä hankkimaan prepaid-taksin kotimaan terminaaliin. Kotimaan terminaalissa osaan tällätä itseni Ladies -kaistalle turvatarkastukseen enkä aiheuta enää maaliskuiseen tapaan kaaosta menemällä miesten jonoon...
Silti jännittää lähteä: oikea lähteminen on jo niin lähellä, enää viiden-kuuden viikon päässä ja nyt matkalla on selkeä tarkoituksensa: auttaa minua pikkuhiljaa tunnistamaan minkälaisen kolon Chennai luovuttaa palapelistään.
Monet Suomen -asiat pöllyävät päässä: isäni terveydentila, Santiksessa palvelevan poikani jättäminen ensimmäistä kertaa oman elämänpiirini ulkopuolelle, ystävät, omat liikuntaharrastukset, tavaroiden varastointi ja mitä-mukaan-pohdinta. Töiden puolesta tunnen hyvää mieltä siitä että seuraajani Elina on ottanut hienosti duuneja haltuunsa. Monia ihania kollegoita tulen kaipaamaan, mutta mieltäni lämmitti Delhin kollegan Ashokin sähköposti, jossa hän toivotti minut tervetulleeksi Finpron Intian -perheeseen. Kunpa tietäisivät, millaisen matriarkan minusta saavat=)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti