elokuun 3. päivän iltana nousin Mumbain koneeseen. Tulevan viikko oli pyhitetty kodinetsinnälle, home-huntingille kuten sitä keksin kutsua. - Mumbain lentokentällä tuoksu (vai haju...) tulvahti kasvoille. Juttukaverina ollut nuori milanolainen reppumatkaaja, kokenut Intian -kävijä totesi: "the smell of India - have missed it". - Minä en vielä tiennyt tulisiko siitä tuoksu jota joskus oppisin kaipaamaan - mutta siihen on nyt tottuminen. Hyvästelin Jammuun ja Kashmiriin matkanneen milanolaisen ja painelin yhden kerran rutiinin jälkeen tottuneesti prepaid-taksitiskille ja lähdin kohti kotimaan terminaalia ja Chennaita.
Kuinka paljon helpompaa oli tulla toiseen kertaan - ja kuinka paljon vähemmän enää ällistelin. Hyvillä mielin odotin tulevaa viikkoa: tulisiko vastaan asunto johon astuessani tuntisin tulevani kotiin - paikkaan johon voisin kuvitella itseni seuraavan kahden vuoden ajan. - Kollegat tulivat hotellille luokseni ja söimme yhdessä lounaan: tuntui mukavalta ajatella että tällä tiimillä teemme yhdessä töitä - tosin osana isompaa Indian Familya, johon Delhin kollegani Ashok minut kauniisti toivotti tervetulleeksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti