Nälkäisten sydänten ruokkimisesta - tulkoon valkeus!

Siinä missä länsisiskot keventävät ruokavaliota, pitävät paasto -tai mehupäiviä tavoittenaan hoikistua tai vähintään tuntea olonsa keveäksi, hindusisaret paastoavat rituaalisesti paljon jalompien (!) tavoitteiden puolesta. Ei ole lainkaan tavatonta, että koulutetut naimattomat kaupunkilaisnaiset paastoavat maanantaisin, koska sen uskotaan edesauttavan sopivan sulhasen löytymistä. Äiti ja sisaret voivat osallistua paastoon vahvistaaksen sen voimaa.

Intiassa on paljon "paastotarinoita", vrat kathoja, joissa tarinankerronnan keinoin siirretään hindulaisuuteen syvästi pesiytynyttä paastoperinnettä ja siihen liittyviä uskomuksia - sisarten todistuksia paaston ihmeitä tekevästä voimasta. Tarinaperinne siirtyy nimenomaan naisten piirissä ja siirtämällä perinnettä eteenpäin naiset itse ruokkivat ja vahvistavat uskomuksia jotka aiheeseen perehtyneen intialaisen naiskirjailijan Himani Dalmian mukaan pitävät modernejakin hindunaisia keskiaikaisessa pimeydessä.

Paaston perimmäinen merkitys on kaukana painonhallinnasta, vaan sen tavoite on saada paastoaja yhteyteen jumalan kanssa: paastoamalla nainen varmistaa siunausta rakkailleen ja täyttymystä toiveilleen. Paastoaminen tapahtuu määrättyinä päivinä ja juhlapyhinä ja sitä saatetaan korostaa tarinankerronan lisäksi koruilla ja juhlavaatteilla - ja onpa Bollywoodin filmiteollisuuskin ruokkimassa tätä Dalmian kyseenalaistamaa perinnettä. Himani Dalmia arvostelee nykynaisia rutiininomaisesta paastosta jota tehdään rutiininomaisesti ja pakon edessä - takana usein enemmän tai vähemmän tiedostettu tavoite tienata itselleen hengellisiä papukaijamerkkejä!

Paaston alkuperäinen ajatus saattaa paastoaja yhteyteen jumaluuden kanssa on nykyaikana maallistunut: paaston kautta tavoitellaan enemmän maallista ja materiaalista hyvää.
Länsimaiseen pragmaattisuuteen ja käytännölliseen tapakristillisyyteen tottuneelle on vaikea käsittää, että paaston voimaan uskotaan yhä niin vahvasti. Paastoaminen on erityisesti naisten vastuu: he kantavat vastuun perheistään ja läheisistään - he ovat jonkinlainen välikappale jumaluuden ja maallisen välillä. Intiassa on monin paikoin vahva patriarkaalinen perinne - joskin esimerkiksi eteläisen Intian Keralassa on matrilineaarinen valtakulttuuri jossa naiset omistavat ja perivät - ja naisten alistaminen tai alistuminen paastokulttuuriin ruokkii ja vahvistaa miesten vallankäyttöä. Monissa paastotarinoissa, vrateissa, miehet sääntelevät naisten paastoa ja lupa on pitänyt kysyä joko puolisolta, isältä tai jopa omalta pojalta. Tutkimusten mukaan miehet eivät tunne olevansa naisilleen velkaa vaikka nämä uhrautuvat ja paastoavat heidänkin puolestaan, mutta on hyvin mahdollista että miehiä voi joskus arveluttaa millaisia voimia mystinen yhteys jumaluuteen voi naisille antaa.

Artikkelin kirjoittaja kysyy syystä: pitääkö modernin hindunaisen yhä uskoa tähän väkevään ja mystiseen valtaan jonka pitäisi olla naisen puolella? Eittämättä moni nykynainen älyllisesti kyseenalaistaa rituaalipaaston merkityksen ja yrittää perustella sitä itselleen järjellä. Paastohan puhdistaa elimistöä, se vahvistaa itsekuria, pönkittää ihmisen moraalia ja antaa uskoa oman elämän hallintaan - argumentteja joita ei ole välttämättä voitu tieteen keinoin vahvistaa. Itse Mahatma Gandhi, lähihistorian ehkä uskollisin paaston harjoittaja, on sanonut että mikäli paastoon ei liity syvällistä ja aitoa hengellistä nälkää, sen harjoittaminen voi saattaa jopa vahvistaa ihmisen himoja, alentaa itsehillintää ja verhoutua suureen tekopyhyyteen. - Kiinnostavan vastakkaisia ajatuksia kuin ne tarinankerronnan keinoin siirretyt uskomukset joiden avulla hindunaiselle yhä osoitetaan paikkaa ja tehtävää yhteisön ja perheen elämässä!

Artikkelissa kysytään hiukan provosoiden: mikä saa nykynaisen yhä toteuttamaan paastoa rituaalinomaisesti, mikä voima siinä yhä on? Naisten pitäisi kirjoittajan mukaan osata ja ymmärtää ottaa elämä omiin käsiinsä ja luopua uhrilampaan roolista. Hänen mielestään intialaisen nykynaisen ei tarvitse suostua kärsimään ja uhrautumaan perinteen vuoksi - rituaalin jota hän ei tarvitse päästääkseen tavoitteisiinsa tai saadakseen toiveensa toteutumaan. Aikoinaan paastorituaali oli ehkä naiselle keino saada joku elämänalue omaan hallintaan, mutta nykymaailma tarjoaa naiselle todellisia keinoja elämänhallintaan.

Intian nainen elää vahvassa murroksessa: tämän päivän äidit ja tyttäret elävät varsinkin suurissa kaupungeissa hyvin eri planeetalla. Kenties nyt nupullaan olevat nuoret neitoset eivät tiukkoine farkkuine ja rakennekynsineen paastoakaan maanantaisin aviomiehen esiinmarssin toivossa vaan loggautuvat verkkoon http://www.shaadi.comiin/ joka lienee yksi maailman suurimpia puolisonhakusaitteja!