Hindujen jumalista ja jumalista yleensä

Viime viikkoina kaupungilla on ollut tavallista vilkkaampaa. Tämän tästä värikäs kulkue hidastaa liikennettä. Kärryissä kiskotaan värikästä isoa jumalhahmoa ja kärryjen rinnalla pinkoo miehiä - naisia ei jostain syystä näy- ja tanssii, rummuttaa ja kylvää kukkien terälehtiä tielle. Ilo on ilmeinen. Maanantaina Intiassa vietettiin Dussehra -juhlaa. Sitä edelsi kymmenen päivän jumalien palvonta ja kekkeröinti. Jokaiselle päivälle oli omat rituaalinsa ja uhrilahjansa. Pääasiassa palvottiin ja juhlittiin Durga -nimistä naispuolista rohkeaa taistelijajumalatarta. Festivaalin päätteeksi hän kukistaa keihäällä yksitoistapäisen paholaisen. Durgan kunniaksi, pahan kukistamiseksi joka paikassa vietettiin Durga -poojaa eli seremoniaa jossa rukoiltiin Durgaa varjelemaan pahalta. Durga -poojan aikana siunataan myös kaikki työkalut - työpaikoilla siunattiin tietokoneet, printterit ja puhelimet, kuntosalini poojassa siunattiin käsipainot, steppilauta ja hyppynarut, joogakoulun poojassa lausuttiin kauniita sanskriitinkielisiä kirjoituksia jotka kertovat joogan synnystä. Eilen illalla kuskini ilmoitti että auto pitää siunata: niinpä autokatoksessa suoritettiin pooja -seremonia jossa auto täplitettiin pyhällä tuhkalla, santelipuu- ja kurkumajauheella. Kookospähkinä sytytettiin palamaan ja sen kanssa kierrettiin autoa ja viimein kookospähkinä murskattiin maahan. Lisäksi nautittiin rasvaisia makeisia ja puhallettua riisiä. Madamekin tuli kotiin santelipuinen merkki kulmakarvojensa välissä...

Intian hindujen arkipäivään jumalien palvonta ja pooja -seremoniat kuuluvat hyvin luontevana osana ja pidän siitä kuinka luontevasti eriuskoiset otetaan mukaan. Hindulaisuus on enemmän kuin uskonto: se on elämäntapa ja sille on luonteenomaista erilaisuuden sietäminen ja kanssaeläminen erilaisten tapojan ja uskontojen kirjossa. Intian muslimit ja kristitytkin ovat suurimmalta osin käännynnäisiä eli hekin osallistuvat sydämensä kyllyydestä monesti hindulaisen jumalkalenterin tapahtumiin. Ihmiset pukeutuvat parhaisiinsa, jakavat yhdessä juhla-aterioita ja antavat toisilleen lahjoja. Iloista, värikästä, kaunista. Luterilaisen hartioita lysyyn painavaa synnintuntoa ei näy...

Hindujen pantheonissa on yli 330 miljoonaa jumalaa. Kukahan nekin on laskenut - sama kysymys mitä pohdin välillä keskusteltaessa Suomen järvien lukumäärästä... Hindujen jumalagalleria on valtava ja sille on tyypillistä että jumalat ottavat välillä eri hahmon ja heillä on sukupuoli, jonka senkin he voivat välillä toisessa ilmenemismuodossaan vaihtaa. Hindujen jumalkäsitys on hyvin erilainen kuin kristityillä: heille jumaluus ilmenee monenlaisessa hahmossa ja heidän jumalillaan on hyvin inhimillisiä piirteitä. Hindujen jumalat elävät tuhansissa hahmoissa, he ovat keskellämme ihmishahmossa, ihastuvat, vihastuvat, saavat lapsia ja taistelevat pahaa vastaan. Heihin on helppo samaistua ja silti he ovat rukousten ja palvonnan kohde. He ovat jumalia mutta he eivät ole Jumala: he edustavat niitä voimia joista elämä syntyy.

Tärkein jumalkolminaisuus on Brahma, Vishnu ja Shiva. Esikoinen on Brahma joka on kaiken tiedon ja viisauden lähde. Hän on siemen, hän on kaikkeuden luoja. Häntä ei palvota aktiivisesti, koska hän on jo tehtävänsä suorittanut. Vishnu, säilyttäjä ja vaalija on palvonnan kohde: hänen opetuslapsiaan ovat erityisesti ne jotka etsivät elämästä nautintoja ja iloja. Hän johdattaa ja pyrkii säilyttämään elämässä tasapainon. Shiva taas on tuhon jumala: tuhon kautta syntyy jälleensyntyminen. Shivan palvojia yhdistää usein kiinnostus kuolemaan ja muutokseen.

Brahma on luoja, Vishnu säilyttäjä ja Shiva tuhoaja; hindujen pyhä kolminaisuus. Jumaltenkin piireissä vahvat miehet tarvitsevat rinnalleen naisen ja niinpä naisenergiaa eli shaktia tarvitaan miesjumalten käyttövoimaksi. Naisenergia on hindulaisuudessa jumalaista alkuperää ja se on olennainen osa jumaluudesta: ilman sitä ei ole elämää. - Brahman puoliso Sarasvati edustaa maailman luomista, Vishnun puoliso Lakshmi edustaa kauneutta ja vaurautta ja Shivan puoliso Parvati on naisenergian shaktin äiti ja edustaa aikaa ja paikkaa.

Eri uskontojen luomiskertomukset ovat hämmästyttävän samankaltaisia: hindujen luoja Brahma syntyi kultaisesta munasta joka nousi alkumerestä. Kun muna halkesi, puolikkaista syntyi taivas ja maa joiden väliin syntyi sininen taivas. Luotuaan itsensä Brahma loi Sarasvatin, maan. Brahma ihastui Sarasvatin kauneuteen mutta Sarasvati pakeni luojansa kosiskelua ja päätti piiloutua tältä. Sarasvati muutti itsensä lehmän hahmoon mutta Brahmapa löysi hänensä ja muutti itsensä sonniksi. Näin syntyivät ensimmäiset vasikat ja Brahma ja Sarasvati jatkoivat luomistyötään muuttumalla aina uusiksi eläimiksi luoden koko eläinkunnan.

Erityisen suosittu jumala on elefanttipäinen Ganesha. Hän on myytin mukaan Shivan, vuorilla asuvan erakkojumalan ja Parvatin poika. Shiva ei lämmennyt Parvatin perheenperustamishaluille ja yhden version mukaan Parvati teki kylpiessään santelipuutahnasta lapsen joka heräsi henkiin Parvatin rinnoilla. Isä-Shiva oli tietämätön perheenlisäyksestä ja kiihtyi lapsen nähdessään niin että sivalsi tältä pään poikki. Murtunut Parvati vaati puolisoaan herättämään lapsen henkiin ja niinpä Shiva lähti etsimään uutta päätä. Ensimmäinen vastaantuleva olento oli elefantti, jolta Shiva nappasi uuden pään pojalleen. Pullea ja iloisen näköinen elefanttipäinen Ganesha on suosittu: sitä palvotaan käynnistäjänä ja uusien alkujen symbolina. - Minullakin on kotona kaunis pronssinen Ganesha: ostin sen kolme päivää Intiaan saapumiseni jälkeen kuultuani sen symbolisoivan uutta alkua. Mitä muuta Intiaan muutto minulle oli - ja kuinka monta uutta alkua vielä saankaan...

Kaupunkikuvaa täplittävät lukuisat temppelit värikkäine jumalankuvineen ja alan tottua siihen, että aikuiset ihmiset ihan vakavissaan vievät uuden polkupyöränsä temppeliin siunattaviksi. Se on ihan hyvä syy myöhästyä vaikka töistä. Pidän myös siitä lämmöstä ja luontevuudesta jolla intialaiset kertovat rukoilevansa sielusi puolesta - ei voi olla ihmiselle pahaksi että hänen puolestaa rukoilla vaikka elefantinkasvoista Ganeshaa...


"With compassion and devotion, Hindu gods serve mankind, breathing wisdom into every aspect of life. In the heavens and on the earth they wrestle with good and evil, creation and destruction, love and hate. They teach us lessons in both humility and bravery and through them we come ever closer to the divine." (source: Hindu Gods by Priya Hemenway)