Karistin Intian tomut jaloistani

ja lähdin lomalle Malesiaan. Vajaan neljän tunnin lennon jälkeen saavuin Kuala Lumpuriin. Taksi paineli nelikaistaista moottoritietä keskustaa kohti: ällistelin hienoa tietä jollaista en ole Intiassa nähnyt. Malesiakin on monella mittarilla varmaankin kehitysmaa ja Kuala Lumpurissa asuva suomalainen ystävätär muistutti että ei pidä kuvitella koko Malesian samanlaista.

Kuala Lumpur häkellyttää erityisesti Intian jälkeen siisteydellään, länsimaisuudellaan ja modernilla arkkitehtuurillaan jota sävyttävät vanhat somat malaiji -rakennukset. Malesia on vahvasti muslimimaa ja kaupunkikuvassa kiinnittää huomiota täysin länsimaisesti pukeutuneisiin nuoriin tyttöihin joilla on muslimihuivi hiusten suojana. Tiukat farkut ja topit käyvät mutta hiukset pitää peittää... Kuala Lumpur on aasialainen sulatusuuni: alkuperäisten malaijien lisäksi siellä on iso intialaisväestö ja maahanmuuttajia monista Kaakkois-Aasian maista ja Kiinasta. Indonesia on rikkaiden malesialaisten "piikamaa": lähes kaikki kotiapulaiset ja lastenhoitajat ovat Indonesiasta ja matkani aikana lehdissä taitettiin peistä indonesialaisapulaisten minimipalkasta. Eräs kolumnisti syytti malesialaisia laiskoksi kun he eivät itse viitsi hoitaa lapsiaan ja siivota kotejaan - toisen mielestä hallitus on syypää kun Malesiassakaan perhe ei enää elä yhdellä palkalla ja naiset eivät pysty hoitamaan kotia ja uraa yhtäaikaisesti. - Pohdin kuinka ihmeessä me Suomessa oikein selviämme...

Kuala Lumpur ilahdutti siis Intiasta tulijaa: ruokakaupat olivat kerrassaan kadehdittavia kun niistä sai kaikenmaailman ruokatuotteita - tajusin taas kerran kuinka takapajuisia Intian ruokakaupat ovat tarjonnaltaan ja myös puhtaudeltaan. Kuala Lumpur on myös aika kallis kaupunki: hinnat ovat lähestulkoon eurooppalaisia ja muslimiaa on täräyttänyt myös alkoholiveron korkeaksi. - Ruokaelämykset olivat upeita: saatavilla on mitä vaan! Vierailuni sattui muslimien Ramadanin aikaan ja erään iltana kävimme tyypillisellä ramadan -ajan buffet-illallisella: muslimithan saavat paaston aikaan syödä vasta auringonlaskun jälkeen ja kyllä he söivätkin! Valtavassa ravintolassa oli kuusi isoa linjastoa josta saattoi valita: muslimit istuivat suurina pöytäkuntina ja mättivät uskomattomia määriä ruokia päivän paastottuaan. Hiukan jäin pohtimaan moisen paaston puhdistavaa merkitystä!

Kolmen KL:n päivän jälkeen rantauduin Pulau Tiomanin paratiisisaarelle jolla viikon ajan yritän irtautua työkiireistä. Aamulla joogaa ja uinti smaragdinvihreässä meressä. Golfia, snorklausta, altaalla lojumista, kiireettömyyttä, kirjoja. - Vaikka Intia on kasvanut minuun, niin on myönnettävä että hetkittäin sieltä on hyvä päästä pois: erityisesti nautin puhtaudesta, mahdollisuudesta kävellä ja ulkoilla. - Intialaista palvelua on tosin vaikea ylittää: Malesiassa joutuu itse kantamaan vesipullonsa kaupasta ja ravintolassa tarjoilijoita saa välillä oikein jahdata - vuodessa olen jo niin intialaisen ylitsevuotavaisen palvelukulttuurin hemmottelema että mikä tahansa sen alittava herättää huomiota. Hiukan jopa nieleskelin kun pienen kapisen kahvilan omistaja koulutti minua jääteen tilaamisessa, kun aloin valittaa saatuani eteeni kuuman teen jossa oli maitoa ja jääpaloja. Ihmettelin miksen saanut purkkijääteetä mutta sen saamiseksi olisi pitänyt osata tilata"ice LEMON tea" eika "ice tea" kuten minä typeryyksissäni olin tehnyt! Sain sitten purkkiteenkin mutta opettaminen ei jäänyt siihen: ukko laskutti minua molemmista!


Minulla on monta Kaakkois-Aasian maata matkustuslistalla: Malesia on nyt käyty ja hyväksi havaittu. Seuraavaksi varmaan Singapore ja sitten suuntaan Bhutaniin tai Vietnamiin. Neljän-viiden tunnin lento Chennaista mahdollistaa viikonloppureissailun ja antaa tervetulleen vaihtelun Intian ihmeellisyydelle. Kuitenkin lähden tiistaina ihan hyvillä mielin takaisin - kotiin Intiaan!