Naisen elämää

intialaista naista on mahdoton laittaa yhteen muottiin. Satojen miljoonien naisenelämien kirjo on uskomaton. Intiassa naisen elämä on joka tapauksessa erilaista kuin Suomen siskoilla. Suomessa helposti kehutaan tasa-arvolla ja samanvertaisuudella. Paljonko siitä kehuskelusta oikeasti on totta - siihen en ota kantaa, mutta Suomessa myös varakkaat ja uraputkessa olevat naiset useimmiten siivoavat itse kotinsa, hoitavat pyykkinsä, ruokaostoksensa ja ruoanlaittonsa. Minä unohdin Intian kotiavaimeni Suomeen ja vuokraemäntäni huolehti että kai sinun piikasi Suomesta lähettää avaimen tänne perään....

Intia on toisaalta hyvin miehinen maa mutta monessa mielessä naiset kuitenkin pyörittävät sirkusta. Naiset ovat arjen managereita: varattomat naiset siivoavat varakkaampien koteja, hoitavat heidän lapsiaan ja pesevät heidän pyykkejään. Varakkaat ja koulutetut kaupunkilaisnaiset on kasvatettu laittamaan perheen etu oman edun edellä. Naiset pyörittävät huushollia, antavat lapsilleen tukiopetusta kaikkien pelkäämiin kokeisiin, joissa menestyminen viitoittaa tulevaa koulu- ja yliopistopolkua. Naiset hoitavat appivanhempansa ja huolehtivat miehelleen eväät, päivän vaatekerran valmiiksi ja hoitavat kaikki perheen sosiaaliset suhteet. Naisilla ei ole Intiassa samanlaista vapautta valita tekemisiään: heitä on esimerkiksi kuntosalien jäsenistöstä pieni vähemmistö. Perheellinen nainen ei ehdi harrastaa - tai todennäköisempi syy on se, että intialaiset naiset eivät olet tottuneet harrastamaan liikuntaa. Sekä joogaopettajani että personal trainerini kertovat naisista, jotka ovat lopettaneet liikuntaharrastuksen "koska mieheni ei pidä että käytän perheen aikaa joogaan" tai koska "mieheni pelkää että minusta tulisi liian lihaksikas". Huh huh...

Kuntosalillani olen kummajainen: muutamat nyrkkeilytreenit treenarini kanssa salilla ovat tehneet minusta kuuluisan. Intialainen nainen ei kuulemma laittaisi nyrkkeilyhanskoja käsiinsä koska hän ei halua näyttää mieheltä! Tänään salin respan poika kysyi minulta intialaisen suorasukaisesti ikääni: hän oli kuulemma ällistellyt kun nyrkkeilen ja vedän hikitreenejä ihan muina naisina. Tokaisin ikäni ja hänen leukansa loksahti ja hän sai sanottua vain jotaan "ahaan" tapaista. - Intialaiset eivät taida oikein hahmottaa valkoisten ihmisten ikiä ja vaikutti, että poika jäi ällistelemään aikuisen naisen pohjoisia otteita. - Salillakin on miesvalta: seinällä lukee höyrysaunan olevan vain miehille. "Sauna facilities are only for men". Pöyristyttävää mielestäni, mutta enpä taida silti tunkeutua saunaan tamilikundien sekaan...

Köyhässä Intiassa naisen osa on yhä vuonna 2009 monesti surullinen. Luin juuri tarinan Varanasista, yhdestä hindujen pyhimmästä kaupungista jossa Gangesiin ripotellaan päivittäin satojen ihmisten tuhka - kaupungista jonne jokainen hindu haluaa kerran elämässään tehdä pyhiinvaellusmatkan. Intiassa alemmissa sosiaaliluokissa leskeksi jäänyt nainen on todellista paaria-luokkaa: leskien pää ajellaan kaljuksi merkiksi siitä että he ovat luopuneet tästä maailmasta. Ellei perhe suostu ottamaan leskeä ilmaiseksi piiaksi, nämä naiset joutuvat muuttamaan synkkiin leskien asuntolaan ja elämään almuilla. - Varanasissa loka-marraskuussa lesket kokoontuvat valkoisiin pukeutuneina sytyttämään savilyhtyjä pitkän kepin nenään: näillä valotuikuilla he haluavat valaista miesvainajiensa taivasmatkaa. Itsensä he elättävät kerjäämällä kunnes kuolema vapauttaa heidät kärsimyksestä. - Moinen naisen osa kylmää länsimaisen naisen sydäntä.

Myötäjäisriidat ovat vieläkin osa alempien sosiaaliluokkien arkea. Yhä vuonna 2009 miehen sukulaiset heittävät happoa miniän kasvoille liian pienien myötäjäisten vuoksi. Yhä vuonna 2009 miehen sukulaiset valelevat kerosiiniä miniän päälle ja tuikkaavat tuleen. Hapon syövyttämät kasvot ja palovammojen merkitsemä keho oikeuttavat miehen suvun palauttamaan naisen omalle perheelleen. Palautuksen syy: "damaged goods" - pilaantunut kauppatavara. - Eräs täällä asuva suomalais-singaporelainen pariskunta auttaa nuorta kasvonsa kirjaimellisesti menettänyttä naista lahjoittamalla rahaa plastiikkakirurgiaa varten. Naisen veli haluaa pelastaa sisarensa takaisin elämään mutta hänellä ei ole varaa lukuisiin leikkauksiin. Samaan aikaan moni hyväosainen valkoinen nainen ottaa botoxia huuliinsa ja kiristää kasvojensa ihoa näyttääkseen nuoremmalta ja haluttavammalta. Ja samalla maankamaralla on siskoja joilta on kasvot viety...

Täällä olisi helppo sortua kauhistelemaan ja hurskastelemaan. Näidenkin kuvaamieni ilmiöiden edessä joudun muistuttamaan itseäni, etten todellakaan voi muuttaa Intiaa. Samalla lailla kuin en voi muuttaa kuntosalin musiikkia ihmiskorvalle siedettävään volyymiin, en voi poistaa intialaisen köyhän naisen kärsimystä. Musiikkiin auttaa korvatulpat - hädältä en halua kokonaan sulkea silmiäni: taidan etsiä naisen jota voisin auttaa saamaan kasvonsa takaisin.