Kuntoilusta

Ähellän pienessä vanerikopissa ja yritän vaihtaa duunivaatteet treenivaatteisiin. Ainoissa seinällä olevissa koukuissa roikkuu miehen vaatteita. Lattialla on parhaat päivänsä nähneet inkkarisandaalit. Noidun ja ärhentelen kopissani. Eikö perhana nämä osaa rakentaa edes pukuhuoneita!

Olen juuri ottanut vuosijäsenyyden Chennain ehkä parhaassa kuntokeskuksessa. Osoite on hyvä ja salilla on jopa webbisivut jossa komeilee treenattuja kansikuvapoikatyyppisiä intialaisnuorukaisia. Sali on ainoa joka tarjoaa kaipaamiani jumppia: bodypumppia, steppiä ja bodycombatia ja jotain niistä jopa lauantaina. Intiassa ei ole yleensä liikuntatarjontaa viikonloppuisin, koska silloin on kuulemma "family time" eikä silloin kuntoilla.

Harjoitustiloissa on ajantasaiset laitteet ja varusteet. Siivoustakaan ei voi moittia. Vessoja on kuitenkin vain yksi ja sen löytääksen pitää kiivetä kierreportaita kattoterassille, jonka perältä löytyy vessa. Minun toiveestani sinne on luvattu hommata vessapaperia.... Intiassa vessapaperi ei ole kovin yleisesti käytössä - hindulaisuuden mukaan tehtävä suoritetaan vedellä jotta chakrat pysyvät auki ja puhtaina. En vain ole vieläkään ymmärtänyt mitä tehdään siinä välissä kun on suihkuteltu ja pitäisi nostaa housut ylös... Koko hienolla salilla on vain kaksi suihkua ja kolme vanerista pukukoppia ja nekin ovat miesten ja naisten yhteiskäytössä. Haikeana muistelen Elixian saunaosastoa...

Olen osallistunut muutamalle aerobic -tunnille. Olen taatusti vanhin kävijöistä ja ainoa joka käyttää korvatulppia. Musiikki on varmaan 150 desibeliä mutta intialaiset rakastavat meteliä ja älämölöä. En enää edes yritä muuttaa sitä, vaan pakkaan oropaxit reppuun.

Pestasin tässä kuntoiluinnossani personal trainerin. En omaehtoisesti saa riittävästi liikuntaa kokoon kun niin moni minulle rakas laji ei vain ole täällä harrastettavissa. Painonpiru hiipii ylöspäin liikunnan puutteessa ja ensimmäistä kertaa elämässäni jopa verenpaine on noussut. Tosin en tiedä voiko Intia nostattaa verenpainetta - sinänsä en halua sitä uskoa koska minä oikeasti viihdyn täällä. Koti on nyt Chennaissa. - Personal trainerini Jeffery on hauska hemmo: melkoinen julkkis, tanssikoulun omistaja ja tanssija ja monen musiikkiproduktion koreografi ja sielu. Me tulemme oivallisesti juttuun ja pidän hänen tyylistään ohjata ja piiskata. Tavoitteeni on olla 4.4.2010 timmissä kunnossa ja Jefferyn mielestä asiasta ei ole mitään epäilystä.

Lauantaina meillä on outdoor -päivä. Tapaamme kello 8 aamulla kotini lähellä olevalla Elliotts Beachilla ja minä opetan Jefferylle sauvakävelyä. Hän innostui siitä kovasti ja haluaa nähdä ja kokeilla. Kumpa vielä saisin suomalaisen sauvanvalmistajan innostumaan Intiasta. - Olisi aika veikeää perustaa Madras Nordic Walking Association: siinä olisikin retkikuntaa kun leidit painelisivat sari päällä ja lenkkarit jalassa sauvojen kanssa...