Niitä tuli monenkirjavia. Ruskeita, valkoisia, harmaankirjavia. Pieniä, suuria. Takkuisia ja sileäkarvaisia. Yritin laskea niitä mutta sekosin jossain kahdenkymmenen jälkeen. - Seisoin joogamatto kainalossa joogakoulun edessä ja laskin vuohia. Joogakoulu on sentään ihan keskeisessä kaupunginosassa ja niin vain vastapäisen varsin modernin kerrostalon pihasta lappaa kadulle valtava vuohilauma. Monenkirjava. Niitä tuli ja tuli ja ne piirittivät Peten auton jolla olimme aamukuudelta ajelleet joogaamaan. Katu vilisi vuohia ja me katselimme niiden menoa.
Intia on siitä ihmeellinen, että vielä vuodenkin jälkeen ällisteltävää riittää. Chennai on Intian viiden suurimman kaupungin joukossa noin kuudella miljoonalla asukkaallaan- ja silti on ihan normaalia, että kerrostalon pihasta sinkoaa aamulla kadulle vuohilauma.
Yhtälailla olen lähikadulla nähnyt aitaan kytketyn lehmän, jota tamilimies lypsää aamutuimaan. Missä mies ja lehmä asuvat, sitä en tiedä. Navettaa se lehmä ei ole nähnyt. Mutta oman kortensa se kantaa maailman suurimman maidontuottajamaan Intian valtavaan maitovarantoon!
Autokoulua käydessäni opin luonnikkaasti väistelemään härkävankkureita, joita kaupungilla näkee tämän tästä. Kaduilla kävelee ihmisten seassa lehmiä vasikoineen. - Iltahämärissä kotipihalla vilistele häijynkokoisia rottia. Kaduilla vaeltelee käsittämätön määrä kaikenkarvaisia kulkukoiria. Varikset hakkaavaat jätekasoja ja roskapusseja ja levittävät törkyä kaduille ja pientareille. Eläimiä on. Elämää on. Hindulaisuudessa jokaisella elämällä on arvo - katua tallaava takkuinen vuohi voi olla seuraavassa inkarnaatiossaan ihan jotain muuta. Sen elämä kulkee karman lain viitoittamaa tietä.
Intian käsittämättömään kuhinaan kuuluvat saumattomasti kaikki ne lajit mitä jumala on viisaudessaan luonut. Intiassa risteyksessä voi tuliterän järjettömän kalliin bemarin vieressä olla härkävankkurit - molemmat matkalla elämässä eteenpäin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti