sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Naisen elämää - Intiassa

En voi olla vertailematta suomalaisen ja intialaisen naisen elämää. Vertailu ei sinänsä vie ketään mihinkään ja on todella helppo hurskastella kuinka meillä on moni asia hyvin ja kuinka Intiassa moni naisen asia on huonosti.

Suomalainen nainen saa pukeutua kuinka lystää. Etelä-Intiassa pidetään perinteistä tiukasti kiinni. Viime viikolla Chennain korkein oikeus päätti, että erään collegen naisopiskelijat saavat pitää kampuksella salwar kameezia (väljät housut, väljä tunika ja huivi peittämässä rintoja) eikä ole pakko enää pukeutua sariin. Yliopiston johto tykkäsi kyttyrää kun oikeus purki heidän dress codensa ja jopa osa vanhemmista puolusti sarin käyttöä. Pukeutumiskoodin tarkoitus on ylläpitää moraalia ja säädyllisyyttä ja estää tyttöjä joutumasta häirinnän kohteeksi. Ikäänkuin väljä salwar kameez nyt olisi kovinkaan monen miehen silmissä alhaisiin ajatuksiin houkutteleva: olen kuullut sitä luonnehdittavan jokaisen lähetyssaarnaajan toiveasuksi... Farkut ovat monessa yliopistossa täysin pannassa koska ne ovat länsimäisen rappeutuneisuuden ja vapaan seksuaalisuuden symboli - tosin eräs naisopiskelija kyseenalaisti lehdessä älykkäästi, onko naisten kärsittävä kielloista ja siten ikäänkuin vapautetaan tiukkoja farkkupeppuja ahneesti tuijottavat pojat ja miehet vastuusta?

Suomessa ei sanota ainakaan ääneen että naista syrjittäisiin työhönotossa. Intiassa työelämän haasteet ovat kuitenkin paljon suurempia ja tasavertaisuustaistelua on vielä paljon jäljellä. Julkisen sektorin virkoihin on olemassa erikoinen kiintiö: hylättyjen naisten kiintiö! Vastikään lehdessä uutisoitiin tapaus, jossa chennailainen opettajan virkaan valittu nainen tuomittiin menettämään virkansa, koska tarkempi tutkinta osoitti, ettei hän ollutkaan hylätty (deserted) vaan eronnut (divorced) omalla suostumuksellaan. Hänen kohtalokseen koitui avioerohakemus jossa oli hänenkin nimensä: näin ollen hän ei ollut oikeutettu virkaan koska hän oli itse myötävaikuttanut eroonsa eikä näin ollen ansainnut työpaikkaa. Mitäs läksi, naisparka - ei ole yhteiskunnan asia työllistää häntä kun on tehnyt noin kevytmielisen valinnan...

Parempiosaisia intialaisnaisia olisi helppo äkikseltään kadehtia: heillä on ydinperhe ja sen lisäksi laajennettu perhe miehen sukulaisineen ja omine vanhempineen. Heillä on palvelijoita, kokkeja ja autonkuljettajia, silittäjiä ja pihanharavoijia. Silti he kuulemma työnsä lisäksi ovat päävastuussa koko isosta perheestä ja palvelusväen manageerauksesta. He tukiopettavat lapsiaan koulujärjestelmässä joka on tosi vaativa ja prässäävä jo ala-asteelta. He huolehtivat että lapsille ja miehelle on eväät valmistettu ja pakattu ja saattavat heidän aamulla liikkeelle. He ohjeistavat palveluskunnan päivän askareisiin, valvovat ja komentavat. He huolehtivat appivanhemmille päivän ateriat ja hoitavat näiden lääkärintarkastukset. He valitsevat usein vaatteet koko perhekunnalle ja hoitavat perheiden sosiaalisen verkoston. Moni tuntemistani varakkaista bramiininaisista haikailee ihan samaa kuin suomalaisetkin siskot elämän ruuhkavuosista: mistä ottaa aikaa itselleen? Heidät on kasvatettu laittamaan aina kaikkien muiden tarpeet omiensa edelle ja vielä kaiken lisäksi tottelemaan appivanhempien arvomaailmaan. - Ei kuulemma tule kysymykseen hankkia appivanhemmille noutoateriaa lähiravintolasta jos itse on matkoilla tai muuten vain väsynyt manageeraamaan perheen huoltoa! - Anoppi on täällä melkoinen voimahahmo: varakas ja maailmaan nähnyt vuokraemäntäni kertoi kuinka anoppi pöyristyi siitä, että hänen poikansa kertoi valmistavansa vaimolleen aamukahvin. Anoppi ryhtyi oikaisemaan vääristynyttä tilannetta: pelastaakseen 45 vuotiaan poikansa anopin mielestä nöyryyttävältä tehtävältä anoppi nykyisin lähettää yläkerran asunnostaan pojalleen oman palvelijansa valmistaman kahvin! -

Intialaisen naisen elintila on jotenkin pienempi ja kapeampi kuin suomalaisen siskon. Mutta intialaisen naisen turvaverkko on myös paljon laajempi kuin suomalaisen. Intialainen nainen on mielestäni naisellisempi kuin pohjoinen sisarensa: hän kantaa kuninkaallisesti silkkisarinsa ja paksut kultaiset käätynsä ja korunsa. Tuulipuku ja lenkkarit ovat kovin kaukana hänen maailmastaan...

Ei kommentteja: