Vaaleista ja kastittomista

Intian kuukauden kestänyt eduskuntavaalirumba on ohi. Uusi hallitus vannoi virkavalansa viime perjantaina. Intiassa on yli 700 miljoonaa äänioikeutettua ja pidän melkoisena saavutuksena että vaalit ylipäänsä saadaan toimitettua! Vaalitoimitsijoita tarvittiin yli neljä miljoonaa ja vaalihuoneita ja kampanjointia vartioimaan tarvittiin yli kaksi miljoona poliisia. Työllistävä vaikutus - jälleen kerran hieno esimerkki taidosta saada tälle valtavalle populaatiolle tekemistä.

Päinvastoin kuin uumoiltiin, aiemminkin hallituksessa vahvimpana ollut Intian kongressipuolue voitti vaalit kirkkaasti liittolaisineen ja oppositio jäi selkeästi altavastaajaksi. Kongressipuolueen puheenjohtaja on Sonia Gandhi, vuonna 1991 salamurhatun Rajiv Gandhin italialaissyntyinen leski jonka Forbes -lehti listasi vuonna 2004 maailman kolmanneksi vaikutusvaltaisimmaksi naiseksi. Näissä vaaleissa myös Sonian poika Rahul Gandhi, 38 v, saavutti suuren äänimäärän ja hänelle veikkailtiin ministerinsalkkua jota hän ei kuitenkaan itse halua. Hänen agendallaan on eriarvoisuuden poistaminen ja sitä myöten omien vaalilupaustensa lunastaminen. Hänestä veikkaillaan Intialle pääministeriä viimeistään viiden vuoden päästä, kun seuraavat vaalit ovat edessä.- Intiassa arvostetaan selkeästi senioriteettia: pääministerinä jatkaa Manmohan Singh, 76 v joka juuri talvella oli ohitusleikkaksessa. Hän on vähäeleinen, viisas ja humaani mies mutta ilmeisesti maata pyörittää aika paljolti Sonia Gandhi. - Monelle tulee yllätyksenä tieto, että Intialla on toki presidenttikin mutta minäkin jäin töissä kiinni siitä, etten tiennyt hänen nimeään! Enkä itse asiassa edes tiennyt että Intiakin presidentti on nainen: kuvista päätellen varsin iäkäs Pratibha Devisingh Patel jonka rooli taitaa olla kovin edustuksellinen. Sonia on julkisuudella mitaten Intian johtaja - presidenttiriepu on selkeästi piilossa kammioissaan!

Intian eduskunnassa eli Sab Lokhassa (House of the People) on perustuslain mukaan 552 edustajaa. Näissä vaaleissa valittiin toistaiseksi suurin määrä naisedustajia: 58 mikä ei vielä prosentuaalisesti ole kovin paljon. Ikähaitarikin on raju: nuorin on 26-vuotias ja vanhin 88-vuotias. Ennen vaaleja luin Times of Indiasta artikkelia Intian nuorista poliittisista johtajista: yksi haastatelluista oli alle 30-vuotias ja suurin osa neljänkymmenen ikävuoden molemmin puolin. Intiassa on 300 miljoonaa alle 25-vuotiasta, joten maan yhtenä haasteena on saada nuoriso innostumaan poliittisesta päätöksenteosta: miten yli seitsemänkymppiset voivat rakentaa yksinään maata tuolle valtavalle nuorisolle?

Aamun lehden eräs uutinen ällistytti: Intialla on yhä tuhannet kasvot ja ne synkimmät ovat ns. kastittomilla eli daliteilla. Kastilaitos on virallisesti purettu mutta oikeassa elämässä se voi yhä surullisen hyvin. Siitä on paljon erilaisia esimerkkejä ja siksi aamulla lukemani artikkeli pysäytti: eräässä Bangaloren lähikylässä kastittomat kärsivät juomaveden puutteesta. Vanhan käsityksen mukaan kastittomat eivät saa nostaa vettä samasta kaivosta kuin ylempikastiset: vesihän saastuisi kastittomien kosketuksesta. Aiemminhan kastittomien piti kävellä toista puolta tietä ja huolehtia, ettei edes heidän varjonsa langennut ylempikastisten päälle tai rangaistus seurasi. Mainitussa kylässä kastittomat joutuvat odottamaan tuntikausia vesisäiliöidensä kanssa että joku ylempikastinen heltyisi heidän nöyristä aneluistaan ja nostaisi heille sangollisen tai pari vettä. Haastateltu mies kertoi, että joinakin päivinä heidän piti palata majoihinsa ilman vettä. Kylän poliisipäällikkö sulkee silmänsä tilanteelta, vaikka moisella toiminnalla rikotaan lakia. - Laki ei yllä vanhoihin tapoihin - ne istuvat käsittämättömän lujassa ja ihmisarvoa loukkaavaa käytöstä esiintyy laajasti. - Ei ihme, että Intian köyhät kärsivät malariasta, kurkkumädästä, ripulista ja tuberkuloosista: heille ei anneta aina mahdollisuuksia edes puhtaaseen juomaveteen vaan he joutuvat ammentamaan veden samasta lammikosta missä he uittavat lehmänsä ja vuohensa.

Jospa tämä uusi eduskunta nyt ottaisi oikeasti agendalleen köyhyyden vähentämisen - sitä voi tosin aprikoida koska edustajien joukossa oli rikosrekisterin omaavia ja rikossyytteiden alaisia edustajia jota kuinkin sama määrä kuin naiskansanedustajia!

Valon läpilyömää...

Katselin lentokoneen pienestä ikkunasta ahnein silmin toukokuisen Helsingin orastavaa vihreyttä ja valoa. Halusin äkkiä ulos ahtaasta koneesta: hengittämään puhdasta ja raitista ilmaa! Helsinkiä helli upea auringonpaiste ja aurinko löi valonsa läpi koivujen hennon vihreyden. Kehätien reunalla kevään ensimmäiset auringonkukat nostivat päätään. Minä katselin auton ikkunasta ulos nenä lasissa: voiko missään olla näin kaunista? - Kaikkialla oli vihreätä, avaraa ja ihmisiä liikkui ulkona reippailemassa: kadehdin jokaista pyöräilijää ja sauvakävelijää - minä joka olen lusinut eteläisen Intian lähes 40 asteen päivälämpötilassa ainona tavoitteena siirtyä ilmastoidusta kodista ilmastoidun auton kautta ilmastoituun toimistoon... Kroppa ja sielu huutaa ulos, pelloille, poluille, merenrantapyöräteille ottamaan varastoon pohjoista kuulautta ja voimaa.

Vaikka Intiassa on jännittävää, antoisaa ja opettavaista, kotiintulo on kotiintulo. Tähän meininkiin minulla on kuitenkin käsikirjoitus ja sapluuna: tänne on helppo solahtaa. Ja kuitenkin tiedän, että taas kun palaan reilun viikon päästä Intiaan, sen värit ja tuoksut ja kypsien mangojen houkutteleva pinta tuntuvat nekin jo hiukkasen omilta.

Äitienpäivä 2009: hieno kotiintuloa kun kaksi rakasta ystävätärtä oli järjestänyt itsensä minua vastaan ja valmistaneet äitienpäivälounaan ja juonineet sinne poikanikin paikalle! Ihana tunne kun tunsi itsensä rakastetuksi ja kaivatuksi. Näin on hyvä.

Yllättävän eläimellistä....

istun silmät kiinni risti-istunnassa ja yritän pitää selkää luotisuorassa. Hengitän syvään sisään, pidätän ja hengitän ulos. Samalla yritän askarrella oikean käden keski- ja etusormen avulla vaihtaakseni vuorotellen sierainta minkä kautta hengitän. Sääret eivät vielä taivu lähestulkoonkaan lootusasentoon... Selän takana on avoin parvekkeenovi ja kukonlaulun aikaisen - tai paremminkin naapurinkoiran aikaisen - Chennain katuelämän äänet kantautuvat sisään ja tropiikin hiostava ilman punkee sisään. Kello on kuusi aamulla ja minä istun hammaspeikon näköisenä tukka takussa upouudella Reebookin ylihintaisella joogamatolla ja yritän apinoida joogi Ramakrishnanin tekemisiä. Vahvasti tamilivoittoisella aksentillaan hän ilmoittaa aina uuden asanan opettaessaan: "first I will demonstrate". Tämä 44-vuotias koneinsinööri taipuu viiden vuoden joogaamisen jälkeen joustavasti asentoihin joista minä voin vain haaveilla.

Naapurin koira rähisee ulkona. Puhahdan Ramalle, että just toi rakki ärsyttää. Laupiaan valaistuneesti hymyillen hän kehottaa minua unohtamaan koko koiran. Arghhh! Kuinkahan kauan minun pitää tehdä hengitysharjoituksia että pystyn olemaan piittaamatta koiran viiltävästä ulinasta...

Joogan alkeissa vilisee paljon eläimiä. Niiden avulla Rama opettaa erilaisia asanoita eli joogan asentoja ja minä vääntelen itseäni milloin kobraksi ja milloin jänikseksi. Tänään opin kuinka väännän itseni asentoon jonka nimi on lehmän naama! Meinasin revetä - kas kun ei petolinnun pyrstö.... Täytyy sanoa että minusta ei ensi kerralla siihen asentoon vielä ollut - on ylipäänsä järkyttävää kuinka vähän minun kroppani joustaa! Kobra-asento on ällistyttävän kivulias: maata nyt lattialla vatsallaan ja kohottautua käsivarret suorina ylös mutta pitäen napa maassa.

Minä jatkan sitkeästi heräämistä 5.50 - uskon että joku kaunis aamu tunnen kuinka kosminen energia ja säteily täyttää olemukseni ja silloin varmaan myös naapurin koiran ulina vaimenee lähes kuulumattomiin!

Ruotsalainen sauna....

sanoi yksi suomalainen Chennain ilmasta. Päivälämpötila on yksitoikkoisesti 36 ja 37 C asteen välillä. Iltaisin elohopea armahtaa ja loivenee 28 asteeseen... Epäilen tottuuko tähän. Siihen tottuu että on koko ajan hiki. On hiki viisi minuuttia suihkusta tulon jälkeen: riittää kun tulee alakertaan ja alkaa virittää aamiaista keittiössä jossa ei ole maan tavan mukaan ilmastointilaitetta. On hiki kun menee aamiaisen jälkeen kylpyhuoneeseen jossa maan tavan mukaan ei ole ilmastointilaitetta: meikkaa siinä sitten kun maskara on juoksevassa olomuodossa ja huulipunat muistuttavat rakenteeltaan flooramargariinia.

Jumpassa meitä on viitisenkymmentä ihmistä sulloutuneena pienehköön saliin, jossa on kaksi vaatimatonta ilmastointilaitetta. Kaiuttimia on sensijaan neljä suurta: niistä lähtevä ääni saa korvat soimaan korvatulpista huolimatta. Reippaan aerobicin jälkeen hiki valuu noroina pitkin päänahkaa ja jokaisesta huokosesta tihkuu hikeä. Tunnin loppuminen ei tarjoa huojennusta: ulko-ovella löyhähtää lähes neljänkymmenen asteen kostea syleily vastaan.

Chennain ilmankosteus on yli 90 ja ehkäpä ruotsalainen sauna on osuva kuvaus miltä olo ulkona tuntuu. En voi käsittää miten rakennustyöläiset pysyvät hengissä.... Viime viikolla olin Delhissä muutaman päivän ja koin pohjoisen, sisämaan kuumuuden eron: kosteusprosentti on alle kymmenen ja kun toiselle päivälle sattui kuumin huhtikuun päivä 50 vuoteeen eli 43,5 C, ulkona tuntui kuin silmät olisivat kuivuneet päähän. Henkeä ei meinannut saada vedettyä ja voimat olivat ihan lopussa. Voiko tähän ihan oikeasti tottua?

Kotona on kuuma ja kostea - ilmastointi tuo huojennusta niihin tiloihin joissa se on. Keittiössä sitä siis ei ole ja suomalaisten vappubileisiin lupaamani silliperunoiden kuoriminen sai minut vuodattamaan vuolaasti hikeä. Varsinaisesti päivän teeman eli työläisten juhlan hengessä... Pyykit eivät meinaa kuivua ja vaatekaappien ovia pitää muistaa pitää auki ja pistää ilmastointi täysille - sillä voi estää vaatteiden homehtumisen.

Viikonloppuretket uima-altaalle eivät nekään oikein virkistä: altaan vesi on 35-asteista ja varjossakin hiki virtaa ihan solkenaan vaikkei mitään tekisi. - Loma tropiikissa on varmasti hieno mutta teepä täällä töitä ja yritä viedä päivärutiineja läpi: siitä on nautinto kaukana! - Viikonlopun lehdessä annettiin käytännön vinkkejä kuuman kesän kepittämiseksi: otsikko kuulutti "pysykää sisällä"! Artikkelissa annettiin vinkkejä millä sisällä voi saada aikansa kulumaan: lukemalla kirjoja, kokoamalla ystävälle leikekirjan syntymäpäiväksi, viljelemällä purkeissa yrttejä ja mausteita ja kalustamalla kotia feng shuin tai intialaisittain vaastun hengessä. - Taas kerran tuli todistettua: Intiassa kaikki on just tasan toisinpäin kuin kotona. Kesällä täällä pitää linnoittautua sisälle jotta selviytyy...

Itse lohduttaudun sillä, että tämä kaameimmaksi ja kuumimmaksi kuvattu toukokuu tuo minulle peräti kaksi matkaa Suomeen: kuinka odotankaan että ensi sunnuntaina pääsen ihailemaan kotimaan kuulasta kevään valoa. Etelän auringon kasvot ovat armottomat eikä niitä peitä koskaan pilviverho - mitähän jumalalla on ollut mielessä kun on tällaisen pätsin luonut...