Kauneimmat joululaulut

Joulutunnelman tavoittaminen ei ole Intiassa suomalaiselle helppoa. Joulukoristeita toki myydään ja kaupallista joulua tarjotaan hinduenemmistöiselle väestölle. Ilmastolla on iso merkitys: suomalaisen DNA:ssa jouluun kuuluu talvi ja pakkaset. Täkäläinen talvi tarkoittaa alle + 30 C meneviä päivälämpötiloja ja nyt on suorastaan miellyttävää on ollut tavallista vilakampaa eli ei tarvitse päivittäin hikoilla.

Parhaiten jouluntunnelma tuli pari viikkoa sitten erään täällä lähes 50 vuotta asuneen ruotsalaisrouvan kotona: ruotsalaiset ja ruotsalais-intialaiset lapset esittivät Lucia -kulkueen ja lauloivat tuttuja rakkaita lauluja. Kynttilöitä, ruotsalaisia joulukoristeita, kuusi, Ruotsista tuotua glögiä ja Chennain ruotsalaisrouvien leipomia nissepullia, pipareita ja toskakakkua - tuli ihanan jouluinen olo vaikka ulkona raivosi monsuunisade. - Kotona olen polttanut kynttilöitä, kuunnellut Ylioppilaskunnan Laulajien ja Rajattomien joulumusiikkia - ja laulanut mukana rakkaita tuttuja lauluja. Glögimausteseos on marinoitumassa vodkassa mutta pipareita en jaksa alkaa leipoa. Ehkä ryhdistäydyn ja teen joulupullaa - rohkaistuneena Lucia-juhlan erinomaisesta pullasta, joka oli leivottu intialaisesta vehnäjauhosta eli maidasta. Joulukuusiasian kanssa yhä kipuilen: kävin jo tinkimässä kaameista kiinalaisista nylonkuusista mutta jotenkin en saanut sellaista ostettua. Delhistä ostin niin upeat joulukoristeet, että johonkin puuhun ne on ripustettava. Taidan painella tänään vielä taimitarhalle - kyllä sieltä joku banaanipuuta sopivampi on joulukuusen virkaa saatava toimittamaan!

Lauantai-iltana lähdimme pienellä suomalaisporukalla Sant Thomeen kauniisen juhlavaan goottilaiskirkkoon: siellä olisi joululaulukilpailu. Toivoimme saavamme joulutunnelmaa, mutta totesimme kulttuurisen suodattamiskykymme liian alhaiseksi... Kaunis kirkko muistutti enemmän markkinapaikkaa: kuusessa välkkyivät sähkönsiniset tiuhaan blinkkailevat valot, ristiinnaulitun Vapahtajan puinen risti oli koristettu punaisilla välkkyvillä värivaloilla, kirkon seinille oli viritetty valtavia kaiuttimia ja syntetisaattorin komppi pauhasi ylimpänä. Osa lauluista oli tamilien omia joululauluja ja muutama tuttukin laulu laulettiin, mutta vain yksi niistä oli mitenkään kristillinen hengeltään. Ja kirkkokansa oli värikästä muutenkin kuin sarien värikirjon puolesta: perheet ja ystävät olivat tulleet sinne seurustelemaan ja iloinen kailotus kuului kaikkialta. Osa puhui puhelimeen ja osa elämöi muuten vain. Suntiotyyppinen mieshenkilö jakoi pahvilaatikosta kaikille pienen pussin jossa oli sitruunakakkupala ja intialaisia suolaisia snackseja. Mussutus ja massutus alkoi ja muovipusseja lenteli lattialle.

Ylimpänä pauhasi syntikka, jonka ääni katkeili kaiuttimista ulos tullessaan. Jotenkin sain regression muinaiseen Peteliuksen hupiohjelmaan ja musisoivaan parivaljakkoon Rampe ja Naukkis.... Muistelin haikeudella Johanneksen kirkon Kauneimpia joululauluja ja ihanan harrasta tunnelmaa. Ja sitä joulumieltä, joka aina valtaa mielen kun lopussa lauletaan yhteislauluna "Maa on niin kaunis".

Maa on kaunis omalla tavallaan täälläkin, mutta joulun on löydyttävä sydämestä ja muistojen kerroksista.