Valentine's Day in India - dekadentin länsimaisuuden ilmentymä

Kauppojan ikkunoissa on pinkkejä ja punaisia sydämiä. Äitelän romanttisia kortteja ja pikkulahjoja tursuaa paperikaupoissa. Ystävänpäivän amerikkalainen muoto eli Valentine's Day on tullut Intiaan ja tästä eivät kaikki pidä: perinteistä intialaista arvomaailmaa kunnioittavien intialaisten mielestä koko juhla kannustaa irtosuhteisiin ja kevytkenkäisiin "muka-rakkauksiin". Monin paikoin pelätään että äärihindut iskevät sydänkorttikauppoihin ja ravintoloihin, jotka ovat ilmoittaneet järjestävänsä Valentinen päivän juhlia. - Olipa ystävänpäivän tarpeellisuudesta ja syvällisyydestä mitä mieltä tahansa, täkäläinen suhtautuminen tuntuu rajusti liioitellulta: voiko sydänkortti mielitietylle tai omalle kullalle olla intialaisia perusarvoja rapauttavaa...

Intiassa keskustellaan mediassa väkevästi naisten oikeudesta käydä pubeissa, juoda alkoholia, puhua tuntemattomien miesten kanssa ilman hakatuksi tulemista, miehen ja naisen oikeudesta kävellä julkisesti käsi kädessä ja osoittaa hellyyttä. Osa keskustelijoista on pöyristynyt äärihindulaisuuden vahvasta kannanotosta että naisen pitää muistaa paikkansa ja alistua miehen ja veljien ja isän tahtoon. Yllättävän monet haastatellut nuoretkin miehet pitävät pohjimmiltaan hyvänä sitä, että vanhoja arvoja vaalitaan. Naiset tuntuvat enemmän kapinoivan mutta moni heistä ei uskalla antaa nimeään ja kasvojaan puheenvuoroilleen. -

Julkinen hellyydenosoittaminen on Intiassa kielletty. Laki määrittelee siveettömän käytöksen ja sen tunnusmerkiksi riittää suudelma julkisella paikalla! Tosin Delhin korkein oikeus on tehnyt kiinnostavan ennakkopäätöksen: syytettä ei nosteta mikäli suutelijat ovat naimisissa keskenään. Kihlatun morsiamen suutelemisesta voi häkki heilahtaa - jeesus sentään... Syystäkin kysytään, pitääkö vihkitodistusta kantaa mukana siltä varalta että hellyydenpuuska iskee. Lain mukaan hallitsemattomasta intohimoisuudesta voi seurata jopa kolmen kuukauden vankilatuomio tai sakot ja ilmeisesti kielisuudelmasta jopa molemmat=)

Lakia puolustavat sanovat, että avioparilla ei voi olla tarvetta suudella julkisesta koska heillä on mahdollisuuksia toteuttaa tarpeitaan kodin seinien sisäpuolellakin. Naimattomien taas ei pidä edetä niin pitkälle että suuteluun olisi tarvetta. Poliisille käydään helposti valittamassa jos puistoissa tai beacheilla hellitellään, mutta vain mikäli kyse on naisen ja miehen välisestä asiasta. Länsimaisin silmin on äärimmäisen kornia, että miehet voivat kävellä käsikädessä ja toisiaan hellästi käsivarresta hyväillen ilman että siihen poliisi puuttuu! Ja näin maassa jossa homoseksuaalisuus on yhä rikos. Tosin se on rikos vain miesten välillä: lesboutta ei mainita laissa koska intialaisen tekopyhän käsityksen mukaan sellaista ei ole. - Chennaissa avattiin viikko sitten koko Intian ensimmäinen lesbojen help line: sen ylläpitäjät ovat yllättyneet kuinka paljon sinne on tulvinut soittoja naisilta, jotka vasta nyt uskaltavat nostaa äänensä elettyään stigmatisoituina tai suuntautumistaan kaikin keinoin peitelleinä. Tosin puhelimeen on soiteltu paljon myös uhkailusoittoja: monelle on liikaa moisen palvelun perustaminen.

Julkisuudessa debatoidaan, vuoroin puolustetaan ja vuoroin vaaditaan uudistumista ja sopeutumista uuteen ajattelutapaan. Jossain muualla tehdään: ihan kaupunkilaisjärjestyksellä intialaiset ovat kaikkea muuta kuin pidättäytyväisiä - yli miljardi ihmistä ja alati kasvava väestö kertovat omaa kieltään - ainakin sen että poliiseja on liian vähän populaatioon nähden!