Kahden vuoden jälkeen...

Syyskuun 6. päivä juhlistin toista vuosipäivääni Intiassa pienellä samppanjapullolla. Istuin yksin kotosalla ja skoolasin itselleni ja Intialle. Kliseemäistä todeta, kuinka nopeasti aika menee. Kaksi täyttä vuodenkiertoa. Syksy on intialaisten festivaali- ja juhla-aikaa. Jo kolmas Eid Mubarak ja Ganesha Chhaturthi menivät. Eid juhlistaa muslimien ramadanin päättymistä ja Ganesha -juhlassa juhlitaan hindujen norsunkasvoista jumalaa, jonka savikopioita upotetaan mereen ja muihin vesiin varmaan miljoonia symboloimaan elämän jatkuvaa kiertokulkua.

"Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun jälleen pitää tuleman". - Kävin Kolkatassa katsomassa Kumartulin kaupunginosassa jumaltentekijöitä. Muutamalla kapealla kadulla asuu ja työskentelee jumaltentekijöiden ammattikunta. Joen rannasta kärrätään käsikärryillä savea josta jumalankuvia muokataan jos minkälaisia. Itse jumalanrunko sidotaan oljista ja oljet päällystetään savella ja annetaan kuivua. Sen jälkeen niitä maalataan ja koristellan mitä huikeimmiksi luomuksiksi. Ganesha -sesonki meni juuri ohi ja nyt jumalantekijät valmistivat hikisissä kurjissa luolissaan Durga -jumalattaria. Durgan festivaalit ovat lokakuussa ja erityisesti Länsi-Bengalissa Durga on tärkeä jumalatar. Durga on vahva naisjumala: hänen eläimensä on leijona ja hän käy miekallaan pelottomasti kaikkien häntä uhkaavien kimppuun. "Voittamaton", kuvataan häntä usein.

Elämä Intiassa soljuu totuttuun tapaan. Jatkoin sopimustani vielä vuodella. Ehkä ensi vuonna tähän aikaan rakennan Suomen -kotiani takaisin asumiskelpoiseksi. Ehkä en. Juuri nyt Suomeen -palaaminen tuntuisi hyvältä. Tänä kesänä kaipasin kipeästi Suomen suvea ja ihanaa luonnossa liikkumista. Syksyn tullen haikailen kirpakoita aamuja ja lempeästi hämärtyviä iltoja.

Intia on muuttanut minua. Osan muutoksesta hahmotan ehkä vasta kotiinpalattuani. Olen ehkä oppinut pikkuriikkisen kärsivällisyyttä. Olen toisaalta oppinut vaatimaan palvelua, mikä Suomessa tulee lyömään korville. Olen tullut hemmotelluksi koska kotityöt tekee joku muu. Mutta Suomessa vessaharjaan ja imuriin tarttuminen varmaan käy kuin luonnostaan - siitä en sinänsä huolta kanna. Olen oppinu itsestäni paljon. Olen saanut upeita ulottuvuuksia ajatuksiini elämästä ja kuolemasta. Olen oppinut ajattelemaan uskontojen ulkopuolelta - olen saanut tutustua jumalaan ja jumaluuteen joka ei tunne opinkappaleita eikä erottele kirkkokuntia. Se lohduttaa ja auttaa saamaan järkeä ja rakennetta tähän mitä elämäksi kutsutaan.

En vieläkään ole tottunut Intian suuriin numeroihin. Ne pyörryttävät yhä päätä. Suomalainen mittakaava on niin erilainen. - Intian valtion rautatiet työllistävät 1,6 miljoonaa ihmistä. Intiassa kuolee liikenteessä 140 000 ihmistä vuodessa. Intiassa tehdään vuodessa 140 00o aborttia. Intiassa on 360 miljoonaa ihmistä joilla ei ole vessaa. Intian pitäisi vuoteen 2040 mennessä pystyä kouluttamaan 350 miljoonaa ammattitaidotonta ihmistä pitämään Intian talous kasvussa. Intian keskiluokkkaan arvioidaan vuodessa kiipeävän vähintään 50 miljonaa ihmistä. Kotivaltiossani Tamil Nadussa on 77 000 ilman lupaa pystytettyä temppeliä tai muuta pyhäinpalvontapaikkaa.

Minun kaksi pientä vuottani Intiassa on siis kovin vähän. Minun elämässäni se on kuitenkin merkityksellinen aika. Ganesha, Durga ja muut värikkäät ja monimuotoiset Intian jumalat varjelevat ja rikastuttavat elämääni. Osa niistä seuraa aikanaan mukanani koristamaan kotiani. Osa niistä on jättävä minuun jälkensä.