lauantai 24. huhtikuuta 2010

Se käy päälle...

Kuumuus. Se käy päälle kuin pommikonelaivue. Se hiipii iholle ovista, ikkunoista, kaikista pienistä koloista. Se on joka paikassa. Se yllättää jopa ilmastoidussa tilassa. Se suorastaan hyökkää päälle, kun astuu ilmastoidusta tilasta ulos. Se takertuu tahmaisilla sormillaan ihoon ja käpälöi hetkessä läpimäräksi. Sen syleily puistattaa ja saa ikävöimään jopa kiivaimman lumipyryn naulaniskuja kasvoilla.

Toinen kesä Intiassa. Kesä, joka alkaa maaliskuussa ja päättyy lokakuussa - vaihtuakseen lyhyeen talveen, jonka tunnusmerkkejä eteläisessä Intiassa on lämpömittarin lukemien humpsahtaminen alle +30 C asteen! Kevättä ja syksyä ei tunneta - niitä kahta hienoa vuodenaikaa, jolloin luonto saattaa ihmiseen joko turvalliseen kaamoksen lepoon tai lupaukseen kesästä. - Maaliskuulla mittarilukemat alkoivat kivuta ja tiesin viime vuodesta huhti-toukokuun olevan kuumimpia. Viimeisten viikkojen aikana elohopea on hätyytellyt + 40 C astetta ja ilmankosteus on lähellä 100 prosenttia: helvetin esikartanon kriteerit ovat koossa. Pienikin puuhailu kotona saa hien otsalle ja valumaan noroina selkärankaa pitkin. Täällä voisi todella kotitöitä tekemällä saada kunnon hien - mutta kun pelkkä aamupuuron keitto ilmastoimattomassa keittiössä saa ohuen puuvilla-aamutakin märäksi, jätän kotityöt kiitollisena apulaiselleni!

Lehdet pursuvat neuvoja kuinka selättää kesän helteet sisätiloissa: puuhaile kotona, lue, katso talven aikana näkemättä jääneet elokuvat, järjestä valokuvat, kasvata yrttejä purkissa. Suomalaisen mielestä on outoa, että kesällä etsitään kaikkea sisällä tehtävää - mutta täällä asuvana neuvot ymmärtää täysin. Intialaiset kansoittavat modernit kauppakeskukset ja isot multiplex-elokuvasalit - ilmastointi on taikasana, joka kokoaa ihmiset siunattuun viileyteen ja saa heidät samalla käyttämään alati kasvavaa ostovoimaansa. - Ilmastointilaitteet olivat vielä viisi vuotta sitten vain varakkaiden ulottuvilla korkean hintansa ja ison energiankulutuksen vuoksi. Nyt myös keskiluokka hankkii niitä kotiinsa - enää ei tarvitse kärvistellä pelkän kattotuulettimen varassa. Ilmastointilaitteet ovat mielestäni vieläkin kalliita: yhden huoneen yksikkö maksaa lähes 300 euroa. Ilmastointilaitteita on yleensä olohuoneessa ja makuuhuoneissa, mutta keittiöön sitä ei normaalisti laiteta - minun vuokraemäntäni aikoinaan kuittasi asiaa ällisteltyäni sanomalla, ettei sinun kuulu siellä puuhata vaan apulaisesi! Ja apulaisen ilmeisesti sopii hikoilla....

Kuumuus tuo arkeen omia mausteitaan. Muurahaisten armejat valtaavat keittiön - ne tallustavat mustina jonoina hedelmäkoriin ja kirjovat mangojen pinnan. Jumppakassi alkaa kukkia hometta hyllyssä. Suomalaisiin nahkakenkiin ilmaantuu homepitsiä. Huulienrajauskynää pitää säilyttää jääkaapissa koska se pehmenee löllöksi ilmastoimattomassa kylpyhuoneessa. Kylpypyyhe ei kuivu yön aikana. Vaatekaappien ovet on pidettävä auki, ettei home pääse pesiytymään vaatteisiin. Ohuen puuvillaisen aamutakin saa viskata joka aamu pyykkikoneeseen. Tunnin jooga katetulla kattoterassilla kastelee joogaajan ja patjan perusteellisesti. Pienikin ajomatka skootterilla on kypäräpakon vuoksi tuskaa: hiukset kastuvat jo vartissa. Alan ymmärtää, miksi täkäläiset eivät mieluusti käytä kypärää.

Päivässä menee helposti kolmekin vaatekertaa jatkuvan hikoilun vuoksi. Kun pakahduttavasta kuumuudesta tulee sisälle, viiden minuutin kuluttua hiki kohahtaa kropan läpi ja kastelee kaiken. Vaatteet kuluvat jatkuvasta pesusta ja pesulasta nopeasti ja ovat monesti kolmen kuukauden jälkeen roskiskunnossa. -Yöt ovat takkuisia - jatkuvaa veivausta ilmastointilaitteen ja tuulettimen kanssa: välillä on liian kuuma ja taas liian kylmä. Ilmastointilaite syytää nihkeää viileyttä iholle ja huonontaa unen laatua. Aamuisin herään usein väsyneenä - jatkuvasti katkeileva uni ei voi olla ihmiselle hyväksi. En enää ihmettele, miksi monet kuumien maiden kansat ovat mielestämme laiskoja ja vetämättömiä. Ihan varmasti kuumuus vaatii veronsa - pieni viileys saa ihmisen valppaammaksi ja pakottaa liikkumaan.

Eilen luin suomalaista naistenlehteä, jossa kehotetaan kävelemään itsensä kuntoon. Oivallinen ja mitä viisain neuvo. Opiskelin lehdestä erilaisia kävelemisen lajeja. Tehokävely. Sauvakävely. Lumikenkäkävely. Arkikävely. Sunnuntaikävely. Työmatkakävely. Terveyskävely. Patikointikävely. - Kateeksi käy. Etelä-Intian armottoman auringon alla kaikkien inhimillisten hajujen kakofoniassa, maailman pölyisimmillä teillä ainoa tuntemani kävelylaji on tuskakävely. Vaihtoehtona on vain kuntosalin yli-ilmastoitu juoksumatto, jonne nyt suuntaan ottamaan päivän neljännet hiet. Kello on 15.10.

2 kommenttia:

A kirjoitti...

Täytyy sanoa, että eipä käy kateeksi tuo kesä Intiassa! Olin maalis-huhtikuussa 1992 Intiassa reilut pari viikkoa, ja se oli tuskallista aikaa, kun hotellihuoneessa oli vain kattovispilä, joka sekoitti ilmaa, mutta ei viilentänyt sitä. Paikka oli Goa Galanguten kylä, hotelli vaatimaton Santa Maria.

Meille pohjoismaalaisille on Suomi sopivan viileä paikka asua, vaikka talvella voisi tietysti olla lämpimämpääkin.

Totta on, että liika puhti ja tarmo häviää, jos aina on läkähdyttävän kuuma ilmasto, ja lisäksi vielä kostea ellei suorastaan märkä.

Hyvää kesää sinulle ja perheellesi Silva!

Titta kirjoitti...

Oudolta kuulostaa, että jossain on liian kuumaa Silvalle. Suomessa aina kaipasit kuumiin paikkoihin. Aiotko palata tänne ensi talven pakkasiin?

Nyt on hieno kevään odotus. Ekat kukat kukkivat, päivät pitenevät ja lämpötila pysyy plussan puolella.

Hauskaa Vappua! Titta