Se käy päälle...

Kuumuus. Se käy päälle kuin pommikonelaivue. Se hiipii iholle ovista, ikkunoista, kaikista pienistä koloista. Se on joka paikassa. Se yllättää jopa ilmastoidussa tilassa. Se suorastaan hyökkää päälle, kun astuu ilmastoidusta tilasta ulos. Se takertuu tahmaisilla sormillaan ihoon ja käpälöi hetkessä läpimäräksi. Sen syleily puistattaa ja saa ikävöimään jopa kiivaimman lumipyryn naulaniskuja kasvoilla.

Toinen kesä Intiassa. Kesä, joka alkaa maaliskuussa ja päättyy lokakuussa - vaihtuakseen lyhyeen talveen, jonka tunnusmerkkejä eteläisessä Intiassa on lämpömittarin lukemien humpsahtaminen alle +30 C asteen! Kevättä ja syksyä ei tunneta - niitä kahta hienoa vuodenaikaa, jolloin luonto saattaa ihmiseen joko turvalliseen kaamoksen lepoon tai lupaukseen kesästä. - Maaliskuulla mittarilukemat alkoivat kivuta ja tiesin viime vuodesta huhti-toukokuun olevan kuumimpia. Viimeisten viikkojen aikana elohopea on hätyytellyt + 40 C astetta ja ilmankosteus on lähellä 100 prosenttia: helvetin esikartanon kriteerit ovat koossa. Pienikin puuhailu kotona saa hien otsalle ja valumaan noroina selkärankaa pitkin. Täällä voisi todella kotitöitä tekemällä saada kunnon hien - mutta kun pelkkä aamupuuron keitto ilmastoimattomassa keittiössä saa ohuen puuvilla-aamutakin märäksi, jätän kotityöt kiitollisena apulaiselleni!

Lehdet pursuvat neuvoja kuinka selättää kesän helteet sisätiloissa: puuhaile kotona, lue, katso talven aikana näkemättä jääneet elokuvat, järjestä valokuvat, kasvata yrttejä purkissa. Suomalaisen mielestä on outoa, että kesällä etsitään kaikkea sisällä tehtävää - mutta täällä asuvana neuvot ymmärtää täysin. Intialaiset kansoittavat modernit kauppakeskukset ja isot multiplex-elokuvasalit - ilmastointi on taikasana, joka kokoaa ihmiset siunattuun viileyteen ja saa heidät samalla käyttämään alati kasvavaa ostovoimaansa. - Ilmastointilaitteet olivat vielä viisi vuotta sitten vain varakkaiden ulottuvilla korkean hintansa ja ison energiankulutuksen vuoksi. Nyt myös keskiluokka hankkii niitä kotiinsa - enää ei tarvitse kärvistellä pelkän kattotuulettimen varassa. Ilmastointilaitteet ovat mielestäni vieläkin kalliita: yhden huoneen yksikkö maksaa lähes 300 euroa. Ilmastointilaitteita on yleensä olohuoneessa ja makuuhuoneissa, mutta keittiöön sitä ei normaalisti laiteta - minun vuokraemäntäni aikoinaan kuittasi asiaa ällisteltyäni sanomalla, ettei sinun kuulu siellä puuhata vaan apulaisesi! Ja apulaisen ilmeisesti sopii hikoilla....

Kuumuus tuo arkeen omia mausteitaan. Muurahaisten armejat valtaavat keittiön - ne tallustavat mustina jonoina hedelmäkoriin ja kirjovat mangojen pinnan. Jumppakassi alkaa kukkia hometta hyllyssä. Suomalaisiin nahkakenkiin ilmaantuu homepitsiä. Huulienrajauskynää pitää säilyttää jääkaapissa koska se pehmenee löllöksi ilmastoimattomassa kylpyhuoneessa. Kylpypyyhe ei kuivu yön aikana. Vaatekaappien ovet on pidettävä auki, ettei home pääse pesiytymään vaatteisiin. Ohuen puuvillaisen aamutakin saa viskata joka aamu pyykkikoneeseen. Tunnin jooga katetulla kattoterassilla kastelee joogaajan ja patjan perusteellisesti. Pienikin ajomatka skootterilla on kypäräpakon vuoksi tuskaa: hiukset kastuvat jo vartissa. Alan ymmärtää, miksi täkäläiset eivät mieluusti käytä kypärää.

Päivässä menee helposti kolmekin vaatekertaa jatkuvan hikoilun vuoksi. Kun pakahduttavasta kuumuudesta tulee sisälle, viiden minuutin kuluttua hiki kohahtaa kropan läpi ja kastelee kaiken. Vaatteet kuluvat jatkuvasta pesusta ja pesulasta nopeasti ja ovat monesti kolmen kuukauden jälkeen roskiskunnossa. -Yöt ovat takkuisia - jatkuvaa veivausta ilmastointilaitteen ja tuulettimen kanssa: välillä on liian kuuma ja taas liian kylmä. Ilmastointilaite syytää nihkeää viileyttä iholle ja huonontaa unen laatua. Aamuisin herään usein väsyneenä - jatkuvasti katkeileva uni ei voi olla ihmiselle hyväksi. En enää ihmettele, miksi monet kuumien maiden kansat ovat mielestämme laiskoja ja vetämättömiä. Ihan varmasti kuumuus vaatii veronsa - pieni viileys saa ihmisen valppaammaksi ja pakottaa liikkumaan.

Eilen luin suomalaista naistenlehteä, jossa kehotetaan kävelemään itsensä kuntoon. Oivallinen ja mitä viisain neuvo. Opiskelin lehdestä erilaisia kävelemisen lajeja. Tehokävely. Sauvakävely. Lumikenkäkävely. Arkikävely. Sunnuntaikävely. Työmatkakävely. Terveyskävely. Patikointikävely. - Kateeksi käy. Etelä-Intian armottoman auringon alla kaikkien inhimillisten hajujen kakofoniassa, maailman pölyisimmillä teillä ainoa tuntemani kävelylaji on tuskakävely. Vaihtoehtona on vain kuntosalin yli-ilmastoitu juoksumatto, jonne nyt suuntaan ottamaan päivän neljännet hiet. Kello on 15.10.

Köyhän naisen osa

"Kohtu on kuin uuni. Se vain paistaa sen kakun mikä sinne laitetaan. Joskus tulee suklaakakku, joskus mansikkakakku - ihan riippuu siitä mitä aineita kakkuusi päätät laittaa." - Tämä varsin hiuksianostattava lausunto on mumbailaisen kohdunvuokrausfirman Surrogacyindian johtavan lääkärin suusta. Kohdunvuokrausfirmat lähestyvät erityisesti slummien naisia: köyhät ja monesti aviomiestensä hylkäämät naiset ovat helposti houkuteltavissa kohdunvuokraukseen. Heille yksinkertaisesti tehdään tarjous, josta ei voi kieltäytyä. Maassa, jossa sata rupiaa eli 1,6 euroa on iso raha sadoille miljoonille, kohdunvuokrauksesta ansaittava jopa 4000 euroa on jättimäinen summa.

Intian lainsäädäntö ei nykymuodossaan puutu toimintaan ja toisaalta miljardikansassa olisi ihan mahdoton järjestääkään valvontaa. Eettisesti toiminta ei ehkä kestä päivänvaloa - köyhä nainen kelpaa "uuniksi" ja länsimaisittain pienellä hinnalla. Toiminta ei taida olla kaukana lapsikaupasta - Intiassa sitä on mahdoton valvoa, koska täällä on ihan normaalia että perheeseen ilmaantuu yhtäkkiä vauva: aina joku sukulainen on sairauden tai rahapulan vuoksi joutunut antamaan lapsensa kasvatiksi. Lehtiartikkelin mukaan toimintaa säätelevät Intian Lääketieteellisen Tutkimuksen Neuvoston ohjeet, mutta Intian kaltaisessa maassa mikä tahansa on mahdollista ja jopa todennäköistä!

Kohdunvuokraustoimistojen asiakkaina on enenevässä määrin ylemmän keskiluokan intialaisnaisia, jotka eivät halua keskeyttää uraputkeaan haaskaamalla 9 kk raskauteen. Lapsi kuitenkin kuuluu suunnitelmaan täydellisestä elämästä ja niinpä he vuokraavat kohdun! Ulkomaalaisiakin pariskuntia saapuu Intiaan vauvanhankintaan - ja niinpä slummien tummahipiäiset naiset synnyttävät välillä "vanilla babyja" - kuten erään firman edustaja asian ilmaisee.

Slummien naiset ovat suuren kiusauksen edessä: he ovat monesti rikkaampien intialaisten apulaisia ja ryhtymällä kohdunvuokraajaksi he saavatkin paitsi rahapalkkion, myös apulaisen huolehtimaan oman huushollinsa hoitamisesta. Heille taataan terveydenhuolto ja monipuolinen ruokavalio, jotta syntyvä lapsi saisi parhaat mahdolliset edellytykset. Heille järjestetään usein asunto raskauden ajaksi, jotta heistä voidaan huolehtia ja toisaalta jotta heidän ei tarvitse selitellä slummikortteleissaan raskauttaan. Suurin osa näistä naisista ei halua esiintyä julkisuudessa omalla nimellään eikä paljastaa naapureilleen tekemisiään. Monet heistä päätyvät vuokraajiksi moneen kertaan: saatava korvaus auttaa heitä kohottamaan omaa ja lastensa elämänlaatua. - Mutta kuka piittaa siitä, mitä mumbailaisesta slummista kotoisin olevan Vijayan tai Sonin sydämessä liikkuu, kun he katsovat valokuvaa synnyttämästään lapsesta - sen enempää he eivät lapsestaan koskaan näe tai tiedä.