Taidan olla ihastunut...

kaikki tapahtui loppujen lopuksi hyvin nopeasti. Olin elätellyt toiveita mutta pitänyt niitä epärealistisina. Liian paljon riskejä. Moni asia voisi mennä pieleen. Voisin satuttaa itseni. Ja vaikka minä olisin vastuullinen ja järkevä, niin riittäisikö se?

Pihassani on kolme päivää nököttänyt upean kiiltävä, tulenpunainen kaunokainen: aitoa intialaista alkuperää oleva TVS -merkkinen skootteri! On vaikea kuvata sitä humalluttavaa vapaudentunnetta, kun voin polkaista skootterini käyntiin ja lähteä viilettämään pitkin Chennain katuja - juuri sillä hetkellä ja sinne minnne tahdon (ja minne osaan...). - Lopullinen päätöksentekoni kypsyi joulunaikaan, kun vakituinen joogakaverini Aki oli Suomessa monta viikkoa enkä päässytkään hänen tuunatun Ambassador -autonsa kyydissä aamujoogaan. Kuskiani en oikein voi kuudeksi komentaa kehiin kun illat venyvät kuitenkin. Olin nalkissa, olin nöyryytetty enkä voinut kuvitella lähteväni aamukuudelta vääntämään rikshakuskien kanssa päivän taksaa.

Intian liikenne on kaaottista ja ennakoimatonta - koska tahansa mistä tahansa joku tulee väärää puolta vastaan ja jos vilkkua käytetään, se yleensä osoittaa päinvastaiseen suuntaan kuin mihin on tarkoitus kääntää. Motoristeja kuolee kuin kärpäsiä ja pidin skootteriunelmaani kaistapäisenä - ja samaa mieltä olivat intialaiset ystäväni. Oinasnaisen päättäväisyydellä ja yhä kasvavalla fatalismilla painelin viikko sitten kauppaan ja ostin kaunottaren: ajaisin vain vähän ja varhain aamulla jolloin liikenne olisi rauhallisempaa.

Parin päivän kokemuksen jälkeen ällistelen, miksi odotin puolitoista vuotta autonomiani ja itsemääräämisoikeuteni säilyttämistä. - Olen itsekin yllättänyt kuinka rennosti ja jouhevasti solahdan liikenteen joukkoon ja kuinka mukavalta meno tuntuu. Toki minä kypäräni sisällä muutamia perisuomalaisia ärhentelyjä lauon vastavirtaan tuleville motoristeille ja autoilijoillekin - erityisen hankalia ovat sadat katukoirat jotka makoilevat ajoradalle ja seisoskelevat muina miehinä keskellä tietä. Tiet ovat täynnä valtavia kuoppia, lähestulkoon kaivantoja eli niitä on vaanittava ettei matkanteko tökkää.

Tänäkin lauantaiaamuna nautin kun ajelin kuuden jälkeen joogakoulua kohti aamuhiljaisilla kaduilla, joissa ilma tuntui petollisen raikkaalta. Ja kotiin tullessa kävin kalakaupassa ja saavuin tyytyväisenä kotiin: skootterinsangassa riippui puoli kiloa tuoreita jättirapua, joista maksoin kaksi euroa.

Uskon, että mopoiluni on paits henkisesti tärkeä vapauden elementti, niin myös siunattu harrastus. Ennen luovutusta, maan tavan mukaan, mopokaupan pojat sitoivat skootterini sankoihin kukkaseppeleen ja tälläsivät sekä etumaskiin että taakse täpän santelipuu- ja kurkumatahnaa: niillä pyörä siunattiin ja varmistettiin turvallinen matkanteko!