Things moving on...

Today I finally gave my home to a real-estate agent to rent out. Also storage in Finland is sorted out. I started also getting rid of stuff that I decided not to need ever. All this is causing my head - or brain? - spinning so much that this very morning I woke up at 5 am. And could not go back to sleep again - nice summerholiday with early-early mornings!

Finished this morning the essay collection of Amartya Sen, a famous Indian scholar and economist, who has given me loads of valuable insight to India. I have done lots of reading on India because of my opinion it is important to do one's homework properly - this is part of wanting to show respect to the new country. India certainly is a land of thousand and one tales...

During my visit in Mumbai in March I visited Mani Bhava, the Gandhi house, which very much impressed me. In particular I liked how Mahatma Gandhi described the flag of India: "Saffron stands for courage and sacrifice, white for truth and peace, green for faith and strenght, the spinning feel representing the hope of the masses".

Ensimmäisen lomapäivän mietteitä 16.7.

Tasan 23 vuotta sitten poikani syntyi. Uskomatonta että siitäkin on jo niin kauan. Ja "syntymäpäivälapsi" on Santahaminassa Kaartin jääkäripataljoonassa kouluttautumassa sotilaspoliisiksi. Ja äiti suunnittelee omaa elämäänsä - ensimmäistä kunnon irtiottoa äitiyden napanuorasta.
Aamulla intouduin inventoimaan ulkovarastoa. Mylläsin muistojen laatikoita, tyhjensin arvonsa menettänyttä jätesäkkeihin, keräsin toiseen kasaan kirpputorille menevää. - Yhdestä laatikosta löytyi marikankainen kauhtunut päiväkirja: olin aloittanut sen toukokuussa 1979 valmistautuessani lähtemään ylioppilasjuhlien jälkeen Italiaan välivuodeksi. Aloitussivun teksti iski tajuntaan ja päätin siirtää sen tähän: miten paljon lähden samoin miettein nyt kohta uutta.

Päivätty 16.5.79, sisareni syntymäpäivänä, Oulussa:
"Keväällä koti-Suomessa lähtöajatusta kypsytellessä päätin uskaltaa lähteä, vaikka hetkittäin epäilytti, olinko panemassa liian paljon peliin. Loppujen lopuksi uskoin selviytyvän; onhan minulla niin paljon rakasta ja kallista, minkä vuoksi elää ja minkä luo palata takaisin.

Näihin rantoihin ja metsiin
minä olen kasvanut kiinni
juuret syvällä
rakkautta maahan ja kansaan
ei minusta olisi muualle
nääntyisin aurinkoon
kaipaisin hankiani, jouluani,
kesäni vaaleutta, lapsuuteni ystävää
sydämeltäni aina niin suomalainen
koivua ja tähteä matkalla kaipaava."

Ehkä jotain tuosta pateettisuudesta on matkan varrella karissut, mutta silti on liikuttavaa kuinka paljon vielä tunnistin itseäni tuosta 19-vuotiaasta päivänkirjanpitäjärunotytöstä. Runotytön sieluun elämä on jättänyt jälkensä, nyt lähdössä on nainen joka ei enää haaveile yhtä paljon, mutta toisaalta luottaa itseensä enemmän.

Incredible India: tiedän että otat minusta mittaa. Ja minä tiedän, että "I am not going to change India, but India will change me".

Countdown in Finland

During the week-end it struck me: in two month's time I will be in India. The countdown starts... 7 weeks to go and I will leave Finland for two years and discover a new life in India. However, safely working for the same good old company and with collegues whom I already know. Or so I think...
Right now my head is spinning with relocation stuff: warehousing, air cargo, home rental here and there, sorting out what I really need and what not, wondering whether it is the case to pack my rollerskates - in a country where pavements are not priority number one. Nevertheless; I feel confident and serene: this is what I need to do!