Vauvan hintalappu 60 euroa...

Viime viikkoina lehdissä on kerrottu laajasti lapsikaupasta. Tamil Nadun osavaltio, jossa asun, on paljastunut (!) isoksi lapsikaupan keskukseksi. Erityisesti tutkinnan kohteena on vauvojen ja imeväisikäisten kaupittelu. Sydäntä kääntää lukea tarinoita, joissa köyhät äidit myyvät vastasyntyneitään niinkin pienellä rahalla kuin 3000 rupialla eli 60 eurolla. Tyttövauvan saa tuolla rahalla, pojasta pitää pulittaa kolmin-nelinkertainen hinta. 3000 rupiaa on intialaisessa perheessä työskentelevän apulaisen kuukausipalkka - mutta todella köyhille se on suuri raha. Epätoivo, nälkä ja jo ennestään liian suuri lapsilauma ajavat vauvan myyntiin.

Orpokodit ja julkiset sairaalat ovat syntipukkien listalla. Lisäksi alalle on syntynyt myös välittäjien ammattikunta, jotka ostavat vastasyntyneen halvalla ja myyvät sen jopa monikymmenkertaisella voitolla lapsettomille varakkaammille pariskunnille. Ostajat eivät aina tiedä totuutta vauvasta - heille voidaan helposti kertoa sen jääneen orvoksi.

Orpokoteja on paljon ja niistä pieni osa minkäänlaisen valvonnan piirissä. Ne taistelevat rahavaikeuksien kanssa ja lisäksi kaikilla orpokotien pitäjillä ei ole filantrooppista motiivia orpokodin pitämiseen - takana on julma business, jossa kauppatavarana on pienen ihmisen elämä. Julkisia sairaaloita syytetään lehdissä lepsusta ja piittaamattomasta johtamisesta ja valvonnasta: kuka tahansa voi tulla sairaalaan milloin tahansa ja marssia vastasyntyneiden osastolle "katsomaan sukulaistytön vauvaa". Sairaalan apuhenkilökunta on pienipalkkaista ja äärimmäisen korruptoitunutta: he vaativat lahjuksia potilailta ja potilaiden omaisilta. He perivät maksua hissinkäytöstä, vessaanpääsystä, potilaan pesemisestä ja ties mistä. Potilaat ovat pöyristyttävässä määrin heidän armoillaan - jollet maksa, niin et saa hoitoa ja vaikkapa vauvasi saattaa kadota!

Tamil Nadun poliisi paljasti vähän aikaa sitten ison vauvanvälitysrenkaan ja monia lapsia on palautettu vanhemmilleen - kaikki heistä eivät suinkaan ole myyneet lapsiaan vapaaehtoisesti ja osalta heistä lapset on siepattu. Myös isompia lapsia siepataan ja kuljetetaan toisiin valtioihin kotiapulaisiksi ja lastenhoitajiksi. Luin kahdeksanvuotiaasta tytöstä, joka oli hakeutunut poliisin luo turvaan kun hänen isäntäperheensä oli hakannut häntä jatkuvasti perheen parikuisen tyttövauvan kehnosta hoitamisesta. Kuinka sydämettömiä ihmiset voivat olla: pestata lapsi hoitamaan lasta ja hakata hänet henkihieveriin huonosta suoriutumisesta! - Monet isommat lapset joutuvat myös seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi - ja pöyristyttävän usein perheen naisten hiljaisella suostumuksella.

Intiassa on hyvin paljon tabuja ja vaiettuja asioita - häpeämomentti on suuri ja sen varjolla isoistakin julmuuksista vaietaan. Naiset ovat monella saralla ja monessa yhteiskuntaluokassa edistyneet valtavasti viime vuosina, mutta yhä nainen usein vaikenee ja nielee asioita, joita hänen länsisiskonsa ei sulattaisi. Sydäntäni kääntää, kun ajattelen niitä satoja ellei tuhansia naisia, joiden äidinsylistä riistetään vauva, joka kylmäverisesti myydään isolla voitolla eteenpäin.

Olen paljon pohtinut, mitä voisin tehdä. Voinko oikeasti tehdä mitään. Menen suojaan sen taakse, että maksan naapurin Sarin kanssa ylisuurta palkkaa yhteiselle apulaisellemme, joka on kolmen tyttären yksinhuoltajaäiti. Että Poornima -apulaisemme pystyy kouluttamaan tyttärensä niin, että he eivät ole kenenkään armoilla. Että heidän ei tarvitse mennä kovasydämisten hyväksikäyttäjien apulaisiksi. Että kukaan ei tule koskaan viemään heidän sylistään heidän vauvojaan.